ISHS

Vanha, monta pimeää metsää nähnyt otsavalo.

Piipahdin illankähmyssä Palosella ajelemassa lenkin. Päähän ripustin kaksi valoa. Heti lähdön jälkeen huomasin, että pelkällä ledivalolla ei näe riittävästi tiheässä lumisateessa ja huimassa alkukiihdytyksessä. Aikaisemmin ajellessani kirkkaassa illassa ledi oli riittänyt. Isolla otsavalolla näki paremmin. Tosin vain juuri ja juuri keulakoirien hännät näkyivät.

Alkuvauhdin jälkeen ajelin jonkin matkaa pimeässä ilman valoja. Keulassa Tuuli ja Jysky hidastelivat ja saivat lopulta aikaan sotkun. Lunta on niin vähän, ettei ankkuria saa oikein tarttumaan. Onneksi reunasta löytyi joku kolo, josta ankkuri sai hieman tukea. Pimeällä salolla ei viitsisi päästää valjakkoa karkuteille. Vaihdoin Tuulin kakkospariin ja nostin Viiman keulaan. Vauhtia riitti yllättävästi loppuun asti. Normaalisti Viima rupeaa jossain vaiheessa jarruttelemaan. Viime aikoina se ei ole keulaan päässytkään.

Ennen Ryönänkosken laavua olisi pitänyt kääntyä kohti autoa. Vanhasta muistista keula kuitenkin päätti kaartaa oikealle ja suoraan laavulle. Laavulla teimme tyylikkään u-käännöksen. Koukku opastaulun jalkaan. Keulakoirien talutus paluusuuntaan. Pieni tauko ja sitten taas vauhtia.

Paluumatkalla vahvistui päätös hankkia uusi otsalamppu. Nykyinen on jo varmaan 20 vuotta vanha Westervesan suunnistuslamppu. Heijastimet ja linssit ovat himmentyneet eikä valoa enää riitä. Akkukin tuntuu tulleen tien päähän. Lataus riittää vain tunniksi. Loppumatkasta tulimme ledin valaistessa reittiä.

Tänään tuli 25 km mittariin. Pidempikin lenkki olisi mennyt, mutta en viitsinyt laavulta lähteä kiertämään vitosen tai kympin lenkkiä, kun valo tuntui jo siinä vaiheessa himmentyneeltä.

Ledivalo viidellä ledillä on oiva keksintö. Patterin kulutus on mitätön. Valoa riittää työskentelyyn ja hitaaseen retkiajoon. Kovempaa ajaessa tai vieraalla uralla kaipaan kuitenkin enemmän näkyvyyttä. Sitä saa loistavasti suunnistajan otsalampulla. 6 tai 10 W poltin riittää. 20 Wattisella maailma muuttuu päiväksi. Niin pitkäksi aikaan kuin akussa on virtaa.

Jossain vaiheessa on myönnettävä, että vanha lamppu on käynyt tien päähän. Nyt siihen on tultu. Tilaan uuden.

Meidän perhe on ollut alusta asti näissä tapaamisissa. Viime syksynä tulimme mukaan, kun kuulimme Kytökosken Lealta ja Karilta tällaisen meetingin olevan suunnitelmissa.

Valjaiden testausta.



Aloitimme kahdella puolivuotiaalla tyttökoiralla, jotka hankimme Anterolta. Aluksi koiramme olivat pieniä lenkkejä muiden valjakoissa, mutta saatuamme oman reen pääsimme itsekin kokeilemaan.

Tässä välissä on ollut iloisia tapahtumia ja myös surullisia takapakkeja, mutta nyt valjakkomme on kasvanut kuuteen koiraan. Kahden pennun jälkeen laumaamme on tullut aikuisia kun tuntui, ettei muuten päästä kunnolla ajelemaan.

Lähes joka sunnuntai valjakossamme on ollut joku vieras koira ja sellaisiakin, jotka eivät juuri ole valjakossa käyneet. Nyt reki liikkuu jo mukavasti omillakin koirilla, mutta toki mukaan pääsee kokeilemaan vieläkin. Yksi tarkoitushan näillä yhteistreeneillä onkin ollut, että myös yhden, kahden koiran omistajat saavat koiransa valjakkoon.

Kannattaa siis tulla mukaan ja ehdottomasti nuotiokahveille ja makkaranpaistoon, koska näissä "jälkiajoissa" ne parhaat jutut, niksit ja kokemukset kuulee.

Aamuaurinko ei juuri lämmittänyt ilmaa. Kotona mittari näytti 18 pakkasta. Tänä sunnuntaina päätimme, että emme ole viimeisenä paikalla. Olimme Ryönänkoskella jo kaksikymmentä yli kymmenen. Näin ehtisimme ajamaan pidemmän lenkin ja tulisimme maastostakin jo ennen kuin hätäisemmät lähtevät kotiin.

Koirat vaikuttivat väsyneiltä eilisen lenkin jäljiltä. Kilometrin jälkeen vaihdoimme pirteämmät veikot keulille. Vähitellen lihakset lämpenivät ja koirat saivat vauhtia. Ajelimme edellisen päivän jälkiä sellaiset 9-10 kilometriä ja sitten takaisin. Varpaita alkoi paleltaa. Tiellä ajaessa varsinkin kaksistaan ei tule juuri liikuttua. Vähän ylämäessä potkittua - ei muuta. On aivan eri asia ajella kaksi päällä mutkaisia metsäisiä uria - siinä ei pakkanen pääse puremaan, kun pitää taiteilla että molemmat pysyvät jalaksilla.

Kun tulimme lenkiltä niin muut valjakot olivat vielä maastossa. Lea laski, että 7 eri rekeä ja 8 valjakkoa pyörähti Ryönänkosken sillan yli. Vähitellen kaikki saapuivat markkinapaikalle. Olavi avasi kaupan ja kauniit neidot kokoontuivat kokeilemaan uusia valjaita. Koville vetäjille ostettiin uusia lukkoja ja koko joukolle purtavaa.

Ensi sunnuntaina ajellaan taasen kello 11 ja maanantaina bonuksena itsenäisyysajot kello 12.00

Reipasta vauhtia kohti aurinkoa.

Kauppa auki.

Asiakkaat rivissä

Olavin kaupasta löytyy valjaat vaativaankin makuun

Olavin joukot.

Hannun loppujarrutus

Noki kuurassa

Herkkupala.

Tuleeko ne perässä?

Ensirekiajelu.

Johanna.



Karin porukka.



Tarkkana – kohta pääsette koppeihin.

Käväisimme tänään Palosella kiertämässä 23 kilometrin lenkin. Lunta oli tullut viikolla viitisen senttiä lisää. Kivet raapivat pohjia enää muutamassa kohdassa. Palosenjärvikin on narahtanut kokonaan jäähän. Aika laajalti näyttää vettä tulleen jään päälle. Hyvä vain. Näin järvi jäätyy paremmin, kun jään päällä ei ole suojaavaa lumikerrosta. Tiistaihin asti on luvassa kunnon pakkasta. Järvi saa hyvän jääpeitteen.

Olen seurannut syksyn aikana kolmea metsoa, jotka ovat pyörineet melko suppealla alueella. Yllättävän usein metso on lentänyt hetken matkaa tielinjaa. Aivan kuin olisivat tulleet tarkastamaan, kuka siellä tiellä liikkuu. Nyt ei lintuja näkynyt. Hetken jo ajattelin, että metsämiehet ovat päässeet tiputtaneet ne. Onneksi ainakin yksi oli selvinnyt. Se lensi tien sivussa hetken ja pyyhkäisi metsän suojaan. Koirat saivat kuin tyhjästä lisäpotkua. Hetken menimme kovempaa.

Huomenna Palosen ajoihin on odotettavissa markkinatunnelmaa. Kuokan Olavi saapuu tavarakuorman kanssa.

pakkasta 14 astetta, lunta 5 cm
Viikolla sateli lunta hiljalleen. Kuopion ympäristössä sitä on nyt 5-10 cm. Varkaudessa ei aamulla ollut yhtään. Palosella lunta oli viitisen senttiä. Reen jalasten alla tuntui ajoittain kivien kutina. Sivuteillä, jossa sepeliä oli säästetty, reki liukui mukavasti. Pyöräytimme Anteron kanssa 13 kilometrin lenkin. Muille taisi riittää vähempi. Kun tulimme maastosta kiireisimmät olivat jo lähteneet kotiin. Ensi viikolle on luvassa lisää lunta. Tulevana sunnuntaina pääsemme varmaan ajelemaan jo kunnon urilla ja vaikka pidempää lenkkiä.

Nyt on vihdoinkin lunta, tosin vain viitisen senttiä. Anteron koirat huimassa vauhdissa.


Ohi vaan.



Tiukka ilme.



Anteron johtajat lepäävät.



Pienten koirien ystävät.



Rohkeasti.



Sinisilmä ensi kertaa Palosella

Kävin äsken ajamassa Palosen erämaa-alueen reunalla kahdeksan kilometrin lenkin. Lunta on tiellä kymmenisen senttiä. Lunta on sadellut hiljalleen päivittäin viikon aikana. Kivet narskuvat jalaksiin. Vanhalla reellä, josta jalaskin on vielä poikki, kärsii hyvin ajella.

Tämä on uuden tyyppinen weblogi. Weblogit ovat usein yhden henkilön päiväkirjoja tapahtumista. Toisaalta weblogia voi kirjoittaa myös joku porukka. Olen perustanut tämän blogin Palosen ajojen osallistujien riemuksi. Te kaikki voitte kirjata tänne kommentteja ja kokemuksia. Lisäksi jos innostusta riittää niin voitte myös heittää kuvia muiden katsottavaksi.

Mukaan pääset kertomalla minulle sähköpostiosoitteesi. Laitan sinulle sitten kutsun. Kutsun saatuasi toimit siinä olevien ohjeiden mukaisesti. Ohjeet tosin ovat englanniksi. Jos kerrot minulle niin voin laittaa ohjeet myös suomeksi.

Itse blogin kirjoittaminen käy helposti. Avaat sivun verkossa ja kirjoita jutulle otsikon sekä pari riviä tekstiä. JA se on siinä. Kuvien laittaminen järjestelmään on hieman monimutkaisempaa mutta on opittavissa. Opetan mielelläni.

Ohjeita bloggerin toiminnasta löydät osoitteesta http://help.blogger.com/

t Kimmo

kettukolo@jippii.fi

Aamulla jo sateli kotipihassa lunta. Nurmikolle kertyi varmaan millin kerros. Paloselle ajellessa sade lakkasi eikä Palosella ollut tietoakaan lumesta. Keli oli nollan tuntumassa. Lätäköistä osa oli jäässä ja osasta koirat pääsivät juomaan. Jo olisi aika saada lunta kurakelit alkaa kyllästyttämään.

Viikolla julkaistiin ilmastotutkijoiden raportti. Sään odotetaan arktisilla alueilla lämpivän jopa 7 astetta sadassa vuodessa. Onneksi sitä ei tarvitse olla seuraamassa ihan sataan vuotta. Kuopion alueen lumitalvet voivat harventua jo meidänkin elinaikana. Viidessätoista vuodessa huonojen talvien osuus näyttää täällä lisääntyneen. Pienenä poikana Hämeessä hiihdettiin lokakuussa joka vuosi. Ankkalammella Tammerin takapihalla pelattiin lätkää koko talvi. Nyt ei läheskään joka vuonna voi moisesta haaveilla.

Palosella ei ollut ruuhkaa

Tällä kertaa koiria oli ulkoiluttamassa kuusi porukkaa. Lenkille pääsi nopeasti laskien 29 koiraa. Matkat vaihtelivat 12 kilometristä kahteen kilometriin koirien isännän intohimojen mukaan. Tiet oli hyvässä kunnossa. Päätieltä oli tosin kivet lanattu pintaa, joten sitä reittiä kannatti vältää. Sivuteillä on sopivan hienorakeista hiekkaa, joka ei kuluta koirien tassuja.

Klikkaamalla kuvia saat ne isommiksi!

Se oli siinä.

Tarkkana kannattaa olla.

Koppeihin lenkin jälkeen.

Täältä tullaan.

Nyt levätään. Nuoska jaksaa vielä seistä.

Hannun koirat ja kalusto. Yksi lainakoirakin mahtui matkaan.

t. Kimmo