ISHS

Autojen parkkeeraus sujui hyvin. Sivutie oli lingottu. Ehkä ensi viikolla on syytä kuitenkin turvautua Susilehdon parkkipaikkaan. Toivottavasti se lingotaan viikolla.

Pyöräytimme jonossa laavulle ja vielä perälenkin. Koirat oli jotenkin vetämättömiä ja koko ajan kiinnostuneita siitä kuka perässä tulee. Taisi eilisen päivän pitkä lenkki painaa jaloissa.

Laavun vieressä oleva iso kuusi natisee tuulessa uhkaavasti. Oli natissut jo kaksi viikkoa sitten. Tikka on takonut rungon alaosan reikäjuustoksi. Saapa nähdä kestääkö kuusi ensi yön lumimyräkän. Nyt näyttäisi että puu kaatuu poispäin laavulta. Toivotaan näin.

Kun starttasimme laavulta autoille alkoi lumipyry. Oikea koiran ilma. Toivotaan että ensi yön aikana saamme runsaasti uutta valkeaa lunta. Lähdin viimeisenä laavulta. Maukka lähti maasturilla joten pääsin ottamaan muita kiinni. Ohitimme kaikki ja nykäsimme vielä kaulan ennen autolle pääsyä. Jotenkin koirat olivat piristyneet vai kaipasivatko vaan niin kovasti kotiin että laukalla juoksivat.

Aamulla näytti keli niin hienolta, että päätettiin käydä retkellä Pienen Naarajärven rannassa. Kävin kyllä ensin auttamassa naapuria ja leikkasin parin suomenajokoiran kynnet. Hannu kävi sillä aikaa ajamassa urat järven ympäri ja laittamassa tulet takkaan.

Lasten kanssa laitettiin koirille valjaat ja otettiin iso reki, jotta kaikki mahtui kyytiin. Olihan siinä kuudelle koiralle tehtävää mutta kyllä nuo vain jaksoivat meitä viedä, varsinkin pyöräpari teki hienosti töitä (Brigi ja Jeltsin).Mikäs siinä oli ajellessa järven rantoja pitkin kun aurinko paistoi ja hanki kimalsi. Katja ajoi välillä Timo ja Janika kyydissä ja hienostihan nuo koirulit totteli. Minä yritin ottaa hyviä kuvia.

Möksällä laitoimme koirat ketjuun ja joimme kahvit ja kaakaot, kun koirat alkoivat meluta äännekkäästi ja kukas se sieltä olikaan tullut rantaan, Kimmo koirineen.
Tehtiin tupatarkastus, josta Kimmo onkin tainnut jo kirjoitella.

Iso reki on aivan erillainen ajettava kuin pieni Paana. Tämä taisikin olla ensimmäinen kerta kun ajoin kuormareellä ja aluksi tuntui etten saa sitä pysymään uralla. Järvellä ajaessa huomasin miten sen kanssa piti käänteissä "liuttaa" jotta se kääntyi jouhevasti. Joka kerta oppii jotain uutta!

Hieno päivä ja huomenna mennään taas ajelemaan porukalla Paloselle.


Kuormareellä Pienellä Naarajärvellä

Tänään kävin tarkistamassa Setälän rantasaunan. Lähdin liikkeelle Susilehdon parkkipaikalta. Ajattelin pyyhkäistä kilpareellä Palosensalon poikki. Koirat reen eteen ja liikkeelle. Jostain syystä pidin ankkurin kädessä kun nykäisin narun irti peräkärrystä. Reki paukahti iloisesti kun ohjauskaari napsahti poikki. Ei kestänyt polykarbonaatista tehty kaari kahdenkympin pakkasta. Raahauduin reen perässä 30 metriä ennenkuin onnistuin kertomaan koirille, että vähempikin kiire riittää. Ankkuri maahan ja koirille käsky -takaisin. Kumma kyllä koko porukka kääntyi ja ryntäsi kohti autoa ja minä raahauduin perässä.

Vaihdoin kuormareen koirien eteen ja pyyhkäisimme uudelleen liikkeelle. Ensimmäinen kymppi oli huonoa uraa tai ei uraa lainkaan. Sitten pääsin kelkkauralle, joka oli aivan järkyttävässä kunnossa. Aivan mahdotonta möykkelikköä. Ei sopinut ainakaan kuormareelle ollenkaan. Naarajärven jälkeen ura parani. Ilmeisesti ajajia on sillä osuudella vähemmän. Kelkkareitti kulkee suoraan Pikku-Naaran poikki. Setälän kämppä löytyi sen rannasta. Kun lähestyimme rantaa niin Jeltsin joukkoineen tervehti meitä.

Kämppä oli kylmä mutta tarjottu kahvi lämmintä. Sauna oli erillisessä rakennuksessa. Siitä ei voi sanoa mitään ilman koelöylyjä. Timolla näytti olevan matkassa perinteinen HK-sininen.

Kartalta mitattuna matkaa Susilehdosta tuli 20 kilometriä. Totuus on varmaan vähän suurempi. Mittaus kun ei kiertele kaikki kiviä niin kuin reki tekee.

Nyt tarttee lähtee hakee Maukkaa Viitakosta. On tekemässä siellä jääsaunaa.

Koirat solmussa

Käväsin avaamassa valjakolla uran parkkipaikalta Lammasjärven laavulle. Pimeässä hommasta ei meinannut tulla mitään, kun koirat pyrkivät koko ajan huonolta uralta sivuun. Tunnin taaperruksen jälkeen pääsimme laavulle. Takasin matka vei vajaa puoli tuntia. Urasta tuli melko mutkainen. Vauhtia ei tuolla uralla pääse pitämään vaikka se siitä kovettuisikin.

Seuraavaksi pitäisi avata Lammasjärveltä Ryönänkoskelle ura. Pitää katsoa ehtisikö huomenna.

Paikalla 6 valjakkoa yhteensä 27 koiraa. Keli oli hyvä, pakkasta n.5 astetta ja lunta riittävästi.

Ajoneuvot saatiin pysäköityä viimekertaista helpommin. Varikkoalue oli lingottu, samoin metsäautotie, vain viimeinen kilometri Ryönänkosken laavulle oli auraamaton. Nelivedolla pääsi laavulle asti. Osa valjakoista kiersi vielä 7 km umpihankilenkin jonka jälkeen palattiin laavulle Katjan ja Janikan keittämille kahveille. Koirat ehtivät levähtää sillä aikaa, ja taas tultiin reippaasti.


Taipaleella Ansku ja Timo 7v. kyydissä Hannu.


Vapaa on vain umpihanki.


Katin valjakko.

Ei näytä päivitys virallisille sivuille onnistuvan.

Jongunverran 5-7 koiran luokka

1. Martin Tolotto 4.55 18,69 km/h
2. Anna-Mari Syrjänen SH 4.58.09
3. Joni Elomaa 4.58.49
----
15. Kimmo Haapanen SH 6.02.03 15,25 km/h

4 koiran luokan voitti Joonas Männikkö ylivoimaisesti.

Toinen päivä sujui paremmin ja paransin sijoitusta loistavasti yhdellä. Pari kilometriä ennen maalia pääsin kuittaamaan huskyseuran puheenjohtajan.

Martin pesi koko porukan luppakorviensa kanssa.

Aamulla starttasin Kettukolosta kello kuusi. Kolmen tunnin päästä olin Nurmijärven kylässä Lieksan takamailla. Saavuin juuri ajajien kokouksen alkuun. Kokous oli lyhyt. Nopea katsaus reittiin ja lähdöstä sopiminen. Tarjolla oli yhteislähtö. Lähtölinjan sai ylittää kello 11.00

Sain autolle hyvän paikan talon takaa. Isäntä vielä avasi kelkalla meille oman uran lähtöviivalle. Laiton koirat kettinkeihin. Illalla olin värkännyt uudet ketjut peräkärryn ympärille. Kävin katsomassa mitä muut puuhavat ja missä on lähtöpaikka, kun tulin takaisin niin Pyry ja Tuuli olivat kadonneet kettinkeineen. Ensimmäisen katsoin olivatko ne juosseet jokee. Eivät olleet. Tien suunnasta tuli yksi nainen koiransa kanssa. Hänkään ei ollut nähnyt karkulaisia. Ne olivat siis menneet sinne missä kaikki muutkin koirat olivat. Samassa Viima, Nuoska ja Luppokin saivat kettinkinsä irti. Sain kaapattua ne ja hetken päästä Jaana kiikutti kahta karkulaista kettinkeineen kärrylle. Viritin vanhan retkillä testatun varman ketjun ja laitoin koirat siihen.

Myöhästyin taas lähdöstä muutaman minuutin. Useimmat olivat jo menneet, mutta pääsin Mikaelin ja Lassen imuun. Radalla oli monen näköistä sotkua ja yhden sotkun jälkeen Mikael ja Lasse pääsivät karkuun. Ajelin pitkään Pian edellä ja perässä. Ennen puoliväliä Pia jäi ja loppumatkan ajelin yksinäni. Kuokan Olavin ohitin vajaa 10 kilometriä ennen maalia. Hän jäi väsyneine koirineen kuin seisomaan ja tuli maaliin yhdeksän minuuttia perässä.

Reissu meni yllättävän hyvin ja koirat olivat loppuunasti hyvävoimaisia. Juoton jälkeen joukko vaipui unille ja minä lähdin saunaan.

Palosen sivut julkaisevat ensimmäisenä tulokset. Viralliset sivut eivät näytä päivittyvän

Ensimmäisen päivän jälkeen

5-7 koiran luokka

1. Martin Tolotto 2.32.26
2. Anna-Mari Syrjänen SH 2.34.40
3. Raimo Lehtinen SH 2.37.09
----

16. Kimmo Haapanen SH 3.09.41

4 koiran luokka

46 Joonas Männikkö SH 2.58.11
44 Katariina Salo 4.0202
41 MIkko Vähä AM 4.10.32

Susilehdon parkkipaikka on aurattu. Katselin eilen illalla, kun Lohkoin traktori oli liittymässä. Äsken töistä tullessa huomasin, että parkkipaikaa on aurattu melko ison varikon tarpeiksi. Näytti sieltä joku urakin tai latupohja lähtevän eteenpäin. Pitää katsoa jos jonain iltana keli sallisi käväistä ajelulla sielläpäin.

Susilehdon parkkipaikka on Länsirannantietä semmoiset kolme kilometriä eteenpäin Palosen risteyksestä. Parkkipaikka on tien vasemmalla puolella juuri ennen Lamperin kallioleikkausta. Paikalla on tukeva pohja. Siinä seisotettiin valtavaa sepelikasaan tieremontin aikana.

Palosen alueen kartassa paikka on oikeassa yläkulmassa punaisen pallukan kohdalla. Kartan löydät tuosta sivun vasemmasta yläreunasta.

Susilehdosta pääsisi varmaankin aika hyvin ajelemaan. Ainakin autot saisi pienemmällä vaivalla parkkeerattua. Ainakin nyt paikalla kääntyisi vaikka rekka-autolla. Laitan viestiä tänne jos ehdin käväistä siellä.

Susilehdosta lähtee retkeilyreitti jota pitkin pääsee Ryönänkosken laavulle. Siihen saisi helposti tehtyä lenkin, jossa menomatka mentäisiin retkeilyreittiä ja takaisin Hamaran lupaaman metsäautotien kautta Vääräjärvelle ja siitä parkkipaikalle.

Itse olen ensi viikonlopun Lieksassa Jongunverran ajoissa testaamassa uutta rekeä ja vielä uudempaa jarrumattoa. Sain juuri työkaverilta metrin vanhaa moottorikelkan telamattoa - siitä tarttis vielä väsätä sääntöjen vaatima jarrumatto.

Kolme tuntia myöhemmin

Uteliaisuus voitti. Laitoin lumikengät autoon ja karautin Suovu-Palosen retkeilyalueen parkkipaikalle. Kenttä oli aurattu maata myöden. Jään alla kiilsi sepeli. Parkkipaikalta lähti kelkkaura kohti aukion reunaa.

Lumikengät jalkaan ja uraa seuraamaan. Kelkkauraa riitti parisataa metriä metsässä ja sitten se kääntyi takaisin. Merkatulla retkeilyreitillä oli kävelty lumikengillä ja tavallisilla saappailla. Lähdin kävelemään uraa eteenpäin ja kävelin aina Lammasjärven laavulle asti. Matkaa yhteen suuntaan 3,5 kilometriä. Lunta oli pääasiassa riittävästi. Muutamassa kivikossa olisi kaivannut enemmän. Pitkospuutkin olivat muutamin paikoin näkyvissä. Viime päivien lämpimät ovat painaneet taas lumen määrää alas.

Koko matkalla oli kävelty lumikengillä. Jäljistä päätellen niillä oli haettu suoraa uraa. Olisikohan hiihtopohja tekeillä. Aikaisempina vuosina ei ole maastossa ollut valmista uraa, mutta nyt kun kaupunki on panostanut reitin kunnostukseen niin saattaahan olla niin, että teettävät sinne hiihtopohjan. Tosin ura oli paikoin niin peitteisessä maastossa että tuskin sinne kelkalla pääseekään.

Maastotiedustelun perusteella suosittelen Palosen ajojen lähtöpaikaksi kyseistä parkkipaikkaa. Sieltä kun ajelee Ryönänkosken laavulle ja ajelee pikkulenkin niin matkaa saa mittariin 20 kilometriä. Toinen vaihtoehto on jäädä Lammasjärven uudelle laavulle. Ensimmäisellä kerralla reissu on vähän raskaampi kun uraa joudutaan tekemään menomatkalla. Sen jälkeen homma toimii paremmin. Ura on tosin paikoin mutkainen, joten Anteron iso valjakko saattaa osoittautua ehkä hivenen suureksi. Toisaalta jos saabilla uskaltaa ajaa umpipenkkaan niin kai sitten isolla valjakolla uudelle mutkaiselle urallakin.

Tauolla.


Kimmon kiireinen kiihdytys.


Siinä se on.


Kyllä se siitä lähtee.


Tiivis varikkoalue.

Hoh hoijaa, täällä notskilla sitä yksin istuskellaan ja kahveeta keitellään.....
muut ajelevat koirilla tuolla metsässä.

Pitäisiköhän hommata oma valjakko, niin pääsis mukaan!?

Lunta vajaa puoli metriä, pakkasta 8

Meillä vaan talvi jatkuu niin kuin pitääkin. Huskyseuran keskustelupalstalla etelän miehet puhuvat lumen puutteesta. Meillä ei ole pulaa lumesta. Palosen metsätie on käynyt kapeaksi. Tiellä ei kannata yrittääkkään kohtaamista autoilla. Penkat ovat jäisiä ja korkeita.

Kun saavuin kääntöpaikalle, niin siellä oli jo ensimmäinen kärry tuupattu hankeen ja seuraavaa hilattiin perässä. Lopulta saimme neljä kärryä ja viisi autoa survottua tien sivuun. Hieman tehtiin lapiollakin töitä, että saimme viimeiset autot riittävän syvälle hankeen.

Lumitöitä kannattaa tehdä, että auton saa syvemmälle.



Lähdimme vauhdilla kuudella reellä kohti laavua. Uusi kilpareki näytti liukkautensa jo ensimmäisellä kilometrillä, kun Karin ja Hannun joukot ohitettiin ja jätettiin kuin seisomaan. Käväisin puomilla kääntymässä ja laavulle tullessani kaikki olivat lähteneet jo pikkulenkin kierrokselle. Vain Hannun huoltoauto oli laavulla. Ansku pääsi näyttämään kuskin taitonsa, kun ajoi auton läpi hangen laavun eteen.

Pikkulenkin taapersin Hannun peesissä. Otimme spurtteja ja tasoittelimme keskivallia. Viimein pääsimme laavulle. Koirien jatkuva tarkkailu häiritsi hieman kahvittelua ja makkaranpaistoa. Olisi kannattanut ottaa kettinki matkaan niin voisi rentoutua kahvin juontiin.

Yhtäkkiä huomasi, että puhelinta ei löydy mistään ja Maukka olisi pitänyt jo hakea kaupungista. Koirat ympäri ja laukalla autolle. Koirat koppeihin ja reki kärryn katolle. Sitten autoon ja pakki päälle. Ja kas kummaa, auto tipahti polanteelta ja siinä oltiin. Ei mitään kiirettä, kun auto ei liiku mihinkään.

Antero tuli ensimmäisenä. Kokeilimme kymmenellä koiralla auton vetoa. Ei vaan irronnut. Onneksi metsästä saapui maastoauto ja hetken päästä perässä omistaja koirilla. Uusi naru kiinni ja Kangoo nousi kuin tyhjää.

Hannulta tuli viesti, että olisivat menossa Anteron kanssa Paloselle ajelemaan. Tänään en ehdi matkaan, kun pitää kuskata lapsia autolla kaupunkiin. Kolme reissua.

Piipahdimme Mintun kanssa Kallavedellä kympin lenkillä. Lämpimän viikon jälkeen pakasti ja nyt selällä on hyvä keli. Vesillä olleet paikat ovat jäätyneet hyvin, sen sijaan lumiset paikat ovat melko hankalia. Lumen alla on vettä. Onneksi pitkät pätkät on hyvää jäätä. Yleisesti ottaen jäät ovat melko heikot. Sulapaikat on hyvä tietää. Petynsaaren ympärillä on useassa paikassa sulaa. Tietyissä paikoissa sulapaikat ovat aivan rannassa. Jos ei paikkoja tunne niin on parempi pysyä jäiltä pois.

Kotiin palatessamme törmäsimme vielä metsätraktoriin. Koirat kiihdyttivät juuri ennen kotia. Metsässä tulikin vastaan Lohkoin traktori. Koirat eivät meinanneet malttaa odottaa traktorin hidasta väistämistä. Traktorin jälkeen vastaan käveli maanomistaja. Juttelimme hetken Karin kanssa. Hän kertoi, että Petynsalmessa oli vielä eilen parinsadan metrin sula, jossa pääsisi vaikka verkot laskemaan veneestä. Viime yön aikana paikka on varmaan vetänyt riitteeseen. Viime vuonna muistan yhden kerran nähneeni kelkan jäljet samalla paikalla. Kovanakaan pakkastalvena paikalle ei tule paksua jäätä. Tuntemattomat vielä hukuttavat itsensä kelkalla hurjastellessaan näihin suliin. Ja onhan moni tänä vuonnakin kelkalla sulaan osunut - onneksi ei meidän järvellä.

Jonain viikonloppuna voisimme suunnata reet Palosen sijaan jollekin Kallaveden laavupaikalle. Meidän pihasta lähimmälle on matkaa siinä kuuden kilometrin paikkeilla.

Minttu vauhdissa.


Kohti Puijoa


Tuuli venyttää.

Janika avaa uraa Anteron 10-valjakolla.


Nelivedolla pääsee pitemmälle.

Pakkasta 5, lunta 25
Autolla pääsi vielä laavulle. Edellisen auton maha oli jo laahannut keskivallia. Muutamassa kohdassa oli ura jo melko surkeassa kunnossa. Kangoo puski laavulle. Kääntökin onnistui. Ehkä vielä ensi sunnuntaina ja sitten pitää jäädä tien varteen.

Meillä oli mukana siskoni ja hänen kaverinsa Turusta. Molemmilla pojat matkassa. Meidän Minttu ja Tuukka lähtivät matkaan ensimmäistä kertaa.

Ajelimme turistiajoa. Ensin äitien kanssa neljä kilometriä. Koirat olivat ihmeissään, kun kolmen koiran valjakoilla raahauduimme läpi hangen. Sitten pääsi Aleksi ja Minttu 7 kilometrin lenkille. Vauhti oli jo parempi, kun urakin oli kovempi.

Kytökoskien pennut olivat toista kertaa laavulla. Pallerot ovat jo neljän kuukauden iässä ja kovaa vauhtia kasvamassa rekikoiriksi. Automatkan aikana koko porukka oli joukolla oksentanut. Autosta nostettiin ulos likaisia oksennuspalloja. Puhdas lumi kirkasti koirat ja vähitellen ne uskalsivat tutustua uteliaisiin ihailijoihinsa. Pennut pääsevät vielä keväthangille vetämään rekeä. Siinä saattaa olla joukolla ihmettelemistä.

Silmissäni vilahti 7 rekeä - kolme meidän, Kytökoskien 2, Johannalta ja Hannulta yhdet.

Turistiajoa.



Perhe koossa.



Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ja lumi lentää!

Lunta sateli päivän mittaan muutaman sentin. Palosen päätie oli linkoomatta ja iso ylämäki nousi juuri ja juuri ylös. Tai ainakin hieman renkaat pyörivät tyhjää ja vauhti hiipui. Laavulle pääsi vaivatta ja auto kärryineen kääntyi pikkasen vekslaamalla. Silti tuntui, että neliveto tarttis saada. Ei pimeässä metsässä viitsisi jäädä jumiin, vaikka puhelimella saa varmasti hinausapua joko kotikylältä tai Tomperin talolta.

Kävin avaamassa uran laavulta aina Särkisentielle eli Lamperila-Itä-Karttulatielle. Viimeinen kolme-neljä kilometriä oli melkoista taaperrusta. Hannun maasturikokeilun jäljet vetivät keulaa puoleensa, vaikka kelkkajälkikin olisi ollut tarjolla. Kerro sitten keulalle, että metri vasemmalla on parempi ura hangen alla. Kävimme kääntymässä kääntöpaikalla, jonne pääsee vielä autolla. Paluukyyti tulikin liukkaammin alkumatkasta. Lopussa kovemmalla uralla laukkaa löytyi alamäissä ja välillä tasasellakin.

Autolla koirat koppeihin. Puro solisi pimeässä. Saa nähdä koska koski jäätyy.

Autoja kertyi laavulle yhteentoista mennessä kuusi kappaletta. Vakioporukka oli jälleen liikkeellä. Nyt alkaa olla viime ajat, kun autoilla pääsee laavulle asti. Pian joudumme jättämään menopelit tien varteen ja jatkamaan koiravoimilla eteenpäin.

Leudossa tuulessa, nollakelillä pääsimme avaamaan uuden rekivuoden. Lunta ei ole paljon, mutta sitä on riittävästi. Huskyseuran keskustelupalstalla ilmoiteltiin, että Jämi-Triathlon on taas peruttu lumipulan takia. Viime vuonnakin lumipula iski kisaan. Meillä pääsee ajelemaan hyvin tiepohjia. Kotiurilla minulla menee jonkin verran uraa metsiä pitkin. Siellä on joutunut vähän lapiolla parantelemaan ja paikkaamaan kivisimpiä paikkoja.

Kallavedelle ei vielä rohkene lähteä ajelemaan. Itkonniemen mittauspisteessä oli jäätä ennen joulua 13 senttiä eikä se siitä paljoa ole lisääntynyt. Keskimäärin samaan aikaan jäätä on yli 20 senttiä. Parhaimmillaan on ollut jopa 50 senttiä. Jäätilannetta seurataan ympäristökeskuksen sivuilla.

Loppiasajot

Sovimme tulilla, että loppiaisena ajetaan taas kello 11. Kaikki mukaan. Laitan viikolla tiedon jos laavulle asti ei pääse autolla.

Tytöt joutuivat mittailemaan arvojärjestystä.


Onneksi metsästä tuli tuntematon mieshenkilö, joka kertoi tappalupukareille, ettei moinen käytös sovi kauniille neidoille.