ISHS

Mistä meni keskiviikko illan reitti.


Hengähdys tauko.


Digikamera on hidas, Maukka nopea.

Ajelimme tänään samaa reittiä kuin keskiviikon kuutamoajelulla. Maisema oli auringossa aivan eri näköinen kuin kuun valossa. Koirien juoksukin oli takkuisempaa. Taas joukot vain vilkuivat taakse ja ihmettelivät ketkä sieltä on tulossa vaikka varmasti tiesivät Elviksen joukkoineen seuraavan.

Kun pääsimme pääreitille, niin keulakoirat huomasivat Lean menneen oikotietä suoraan laavulle. Nyt riitti vauhtia. Viimeinen kaksi kilometriä mentiin laukalla, kun tiedossa oli, että joku on edessä. Emme saaneet Leaa kiinni, mutta muut ainakin jäivät reilusti.

Tänään laavussa pystyi kuvaamaa ensimmäisen kameralla ilman salamaa. Kevät on tullut. Aurinko paistoi kuusikon läpi laavun ovelle - pian jo laavun sisään. Talven pimeä aika on ohi. Hieno juttu. Valitettavasti se tarkoittaa myös sitä, että lumet sulavat pian. Ajoaikaa ei ole kuin reilu kuukausi. Huhtikuussa pitää päästä jatkamaan kautta Lapin hangille.

Aurinko paistaa jo laavun ovesta sisään


North Ice on päivän sana.


Viikon pakkaset saivat vaihdoinkin koskenkin jäätymään.


Kevätaurinko alkaa pian lämmittää.

Illalla ajettiin kuutamoajelu viidellä valjakolla parinkymmenen asteen pakkasessa. Enimmäkseen kuunvalossa, niinkuin tällaiseen tapahtumaan kuuluukin. Kuten vakiomäärä kommelluksiakin. Reitin olivat suunnitelleet Kimmo ja Maukka, josta kiitos heille, samoin makkaroista jotka söimme ajelun jälkeen.


Kuutamoajon kuutamo.


Kuutamoajon jälkeen syötiin makkarat.

Lähdetään kuutamoajelulle keskiviikkona kello 19.30 Susilehdosta. Tarjolla 14 km hyvää uraa - järvellä, tienpohjia ja linjaa pitkin. Pikkanen pätkä kuusikossa.

Äkryn Ähellyksen lähtövalmisteluja.

Johanna lähdössä.

Marjut maalissa.

Johanna maalissa.

Pakkasta neljä lunta puoli metriä

Kävin lauantai-iltana lumikengillä vielä oikaisemassa uraa ja havuttamassa vanhan uran umpeen. Starttasin Susilehdon parkkipaikalta ensimmäisenä. Kari lähti perään. 200 metrin jälkeen uusi ura meni suoraan ja vanha kääntyi oikealle. Minun koirat meni oikeaa reittiä. Kari, joka tuli sata metriä perässä, pyyhkäisi vanhalle uralle. Havutus ei auttanut mitään. Kun pääsin sähkölinjalle pysähdyin odottamaan. Kari meni vauhdilla linjan poikki ja jatkoi vanhaa uraa. Samaa reitti menivät kaikki muutkin vanhasta muistista. Puskukaaret kuulemma olivat kolisseet puihin. Paluumatkalla kaikki jo löysivät uudelle uralle.

Koirat tuntuivat oudon veltoilta. Lammasjärven jälkeen Viima ja Tuuli päättivät, että ei enää metriäkään. Tajaa tulevat valjakot häiritsivät. En viitsinyt huutaa ja melskata, vaan vaihdoin varman Pyryn keulalle ja kaveriksi Nuoskan. Käänsin Vääränsalon tielle uutta kelkkauraa pitkin. Muut menivät suoraan Ryönänkoskelle. Kun takaa ei tullut muita, niin koirat vetivät paremmin. Uusi ura meni suoraan Vääräjärvelle. Jatkossa saattaisi päästä sitäkin kautta. Pitää käydä viikolla joku ilta kiertämässä katsomassa uraa järven puolelta.

Ryönänkoskelle tulin kun kahvi oli lämpenemässä ja letut tuoksuivat. Lettutuokion ja pakollisen makkaran jälkeen lähdimme kotimatkalle. Nyt koirat olivat selvästi piristyneet ja vauhtia riitti koko matkalle.


Rennosti retkivauhtia

Viikonloppuna pääsi koirat valjakkoon kolmena päivänä. Hannulla oli neljän päivän vapaa (huom! koiria ei tullut lisää). Perjantaina kävivät kotipihasta käsin ajelemassa Naarajärven jäällä. Sieltä löytyikin yksi laavupaikka, Nihtilahti, joka kuuluu Suovu-Paloseen. Meidän pihasta sinne on matkaa noin kahdeksan kilometriä, osa jäällä ja osa metsässä. Ura on ajettu kelkalla. Mukavaa vaihtelua koirille uudet reitit.

Lauantaina lähdin minä samalle lenkille neljällä koiralla. Hannu oli edellisenä viikonloppuna vaihtanut pohjamuovit rekeen ja ne tuntuivat niin luistavilta etten tohtinut koko kaartia ottaa valjakkoon. Pienen Naarajärven puolelta Isolle Naarajärvelle ja sitä Nihtilahden laavulle. Välillä meinasi tulla kauhun hetkiä kun järvellä oli kolme koiraa vapaana, omistajien kävellessä kauempana. Valjakon nähdessä ne lähtivät juoksemaan kohti. Omistajat huomasivat meidät ja kutsuivat koiriaan, joista kaksi palasi heti, mutta yksi jatkoi juoksuaan ja tuli aika lähelle. Minä kiritin koiria ja onneksi pääsimme ohi ilman haavereita. Hannu ajeli kelkalla jonkin matkan edellä meitä ja odotteli laavulla. Tutkimme paikan ja palasimme samoja jälkiä takaisin kotipihaan. Koirat tekivät iloisesti töitä, eikä suuntien kanssa ollut epäröintiä, vaikka jäällä oli ristiin rastiin kelkkauria.

Tänään oli taas porukan ajelut Palosella. Lasten kanssa ajattelimme paistaa lettuja nuotiolla. Ei muuta kuin tarvikkeet reppuun ja matkaan. Valjakot lähtivät Susilehdosta ja me ajelimme Ryönänkosken laavun risteykseen. En uskaltanut enää lähteä edes maasturilla kokeilemaan auraamatonta kilsan matkaa, vaan lapset ottivat sukset alleen ja minä tarvoin jalan. Vähän piti kävellä catwalkia kun polkuna oli auton renkaan jälki. Mukana tietysti valurautapannu ja reppu, jossa lettutaikina ja kaakaotermari. Kunto kohenee...

Laavulle oli jo Kari, Lea ja Hannu tulleet, Kimmo oli lähtenyt vielä lisälenkille. Hyvin maistui lapsille letut, hyvä kun kerkesi paistamaan. Kokemuksia vaihdeltiin taas puolin ja toisin.

Mukava päivä menee nopeasti ja vielä parkkipaikalla menee aikaa kun tutkitaan toisten rekiä ja kuljetuskalustoa. Kotipihassa oltiin vasta iltapäivällä ja koirat painuvat tyytyväisinä koppeihinsa saatuaan ruokansa.

Vapaana virtaa Ryönänkoski.


Lettu paistumassa.


Letunpaistajat laavulla.

Ajelimme Mintun kanssa reellä Susilehdosta Ryönänkoskelle. Alkumatka oli melko vaikeaa ajella kaksi päällä mutkaista uraa. Minttu istuikin reessä pahimmat paikat. Heti alkumatkasta ylitimme sähkölinjan. Näytti siltä että siitä oli ajettu kelkalla. Takaisin tulimmekin sitten linjaa pitkin. Alkumatkasta on jatkossa vain yksi tiukka mutka, jossa puu ahdistaa kulkijaa.

Tienvarressa olevaa linjaa oli taas ajettu kelkalla, joten ura on tosi hyvässä kunnossa. Tiepätkällä maanomistaja kuljettaa tämänpäivän puutavaraa kelkalla, joten ura vaan kovenee päivän mittaan.

Lammasjärven laavulle on siis nyt hyvä ura kunnossa. Laavulla oli pyörähtänyt koiramiehen ystävä. Hän oli tasannut rauhallisesti uran Ryönänkoskelle, joten pääsemmem huomenna vauhdilla laavulle. Lisäksi perälenkille Vääränsalolle lähti hyvännäköinen kelkkajälki. Vai olisikohan Hannu pyörähtänyt kelkalla iltapäivälenkillä?

Tandemajelua Kimmo ja Maukka.


Kimmo ja Maukka makkaran paistossa.


Kuorolaulua.


Paluumatka alkaa.


Menoksi.

Avasin uuden uran viime sunnuntaina lumikengillä parkkipaikalta eteenpäin. Nyt ura on suhteellisen suora ja ajettava. Joku oli vielä parannellut uraa kelkalla ennen kuin itse ajoin sen läpi maantantaina. Viikko meni flunsassa mutta tänään pääsin taas ajamaan. Käväsin avasemassa uran vesisateessa Lammasjärven laavulle ja siitä vielä metsäautotielle. Kääntöpaikaltani on reilu kaksi kilometriä Ryönänkosken laavulla.

Huomenna lähdetään tai ainakin minä lähden Susilehdon parkkipaikalta. Sinne pääsee kun ajaa Palosen tiehaaran ohi ja jatkaa kolme kilometriä eteenpäin. Parkkipaikka on merkitty ja aurattu tien vasemmalla puolella.