ISHS

Koirat juoksivat innoissaan ensilumella, ja ohitukset sujuivat mallikkaasti.


Oikealle.

Johanna avasi rekikauden. Taustalla Kytökosket vasta saapumassa paikalle. 

Hannu saapuu viidentoista kilometrin taipaleelta.


Karin varttunut valjakko. Johdossa Jade ja Riko

Tulimme Vääräjärven lenkiltä takaisinpäin, kun koko valjakko tuuppasi Viiman johdolla kuusikkoon. Olin juuri kaivamassa kännykkää taskusta, enkä ehtinyt kissaa sanoa, kun armoitettu johtaja pyyhkäisi metsään. Hyppäsin mopon päältä pois ja koirat pysähtyivät, kun mopon jalkatappi kaivautui maahan.



Mitä ihmettä siellä nyt on, ajattelin enkä ehtinyt edes koirille ärhennellä. Menin katsomaan mitä sieltä löytyisi. Viiman meno oli pysähtynyt metrin päähän hirven suolistosta. Hirvimiehet olivat onnistuneet kaatamaan hirven 10 metrin päähän tiestä. Suolet oli jätetty metsäeläinten iloksi. Kaato oli tapahtunut varmaan aamulla. Ketut ja korpit eivät olleet vielä löytäneet paikkaa. Pitääpä käydä katsomassa viikon päästä onko paikalla enää mitään jälkiä vai onko kaikki eväät nautittu.



Viima tutkailee hirven maallisia jäännöksiä

Lumi antaa odottaa itseään
Päivälleen tasan vuosi sitten avasin rekikauden Palosella. Ajelin kahdeksan kilometriä. Tänään tuli kahdeksantoista. Koirien tassut kaipaisivat jo lunta alleen. Corduratossut saavat kyytiä. Tarttis ommella vielä yksi erä ennen lumentuloa.

Nyt keli olisi kohdallaan - pakkasta on, mutta lumi antaa odottaa itseään. Lammet jäätyvät ja Kallaveden lahdissakin on jo riitettä.



Palosenjoki alkutalven odotuksessa

Tien pinnat alkavat jäätymään, ainakin meillä Partalanmäellä. Palosella keli oli mitä mainioin, pikkupakkanen ja kuiva tie. Lähdimme ajelemaan tuossa puoli 11:en maissa Loukkusuon tienoilta, sieltä mistä usein talvella lähdettiin kun autot eivät enää päässeet laavulle. Hannu lähti hieman kiertotietä ja minä tulin lasten kanssa autolla perässä. Kartta tietysti oli tallessa piirongin laatikossa ja jossakin vaiheessa huomattiin olevamme Kaislastenlahdessa pikitien varressa. Ei muuta kuin uuppari ja takaisin. Pitäisköhän opetella kääntämään auto+peräkärry kun Hannun piti hypätä välillä erkkolan puikoista lantikan rattiin.
Lopulta 10 km:n jälkeen mekin tulimme laavulle. Pienen lepotauon jälkeen Hannu lähti vielä vitosen lenkille.
Oli kyllä joutunut välillä vaihtamaan keulasta Sirun pois kun sitä oli liiaksi kiinnostanut Karin koirat. Brigi ja Piko eivät perusta muista ja kohtaamiset sujuvat hyvin.
Nuotiolla istui taas tuttu porukka. Suunniteltiin tulevia ja mahdollisia kaluston uusimisia.
Pennut olivat kaikki mukana. Toisille matkustaminen on helppoa, joillakin tahtoo tulla pahaolo matkalla. Ketjussa ainakin kiljutaan aina kun isäntä ei ole näkyvissä.
Kuvassa Kolja ja Keiju kurkistavat kuljetuskärryn luukusta.

Tuli vanha lastenlaulu mieleen kun ei talvi oikein edisty.
Pieni Naara -järvi odottelee jääpeitettään ja niin myös me. Tuolla järven takana alkaa Suovu-Palonen ja kilometreittäin metsäautoteitä. Milloinkahan tuosta päästään reellä yli!

Corduratossu.


Synttärisankari.

Paluu Ryönänkosken laavulle.


Lenkin jälkeen huilattiin.

Isänpäiväajelu alkoi auringon merkeissä. Hölköttelimme laavulta aina Honkamäelle asti. Kävimme kääntöpaikalla pyörähtämässä ja sitten takaisin.

Menomatkalla Kati pyyhkäisi ohi kun järjestelin johtoon koiraa, joka suinkin suostuisi siinä juoksemaan. Kati meni menojaan, kun ihmettelin maahan jääneitä hanskoja. U-käännös ja hanskoja noutamaan. Hanskojen luona taas u-käännös ja innolla Katin perään. Parin kilometrin päässä saimmekin hänet näkyviin. Pysähdyimme odottamaan hetkeksi ja taas perään. Saimme hänet kiinni vähän ennen ylämäkeä. Olisimme pyyhkäiseet varmasti ohikin, vaan Katipa päräytti mopon käyntiin. Hänen koirat vetivät laukalla mäen päälle. Meidän joukko ei siihen enää vastannut. Mäen päällä he kääntyivät oikealle ja me pienen keskustelun jälkeen vasemmalla. Hannu lähti omia reittejä, emmekä häntä nähneet ennen kuin paluumatkalla laavun risteyksessä.

Laavulle tullessa saimme vihdoin Hannun kiinni ja lähdimme hänen perässä vielä vitosen lenkille. Harjoittelimme ohituksia ja ohitettavaksi joutumista. Vauhti ei päätä huimannut, ohituksen sen sijaan onnistuivat hienosti. Ei mitään rähinää ja murinaa. Ohitukset tapahtuivat eleettömästi, mitä nyt hieman piti kiilata. Vinhalla tuntuu olevan tapana aivan nojata ohitettavaan valjakkoon. Hannun koirat eivät ole siitä moksiskaan.



Tossut kuluvat hiekalla. Tälla reissulle kuusi jalkaa sai suojakseen cordura-tossut. Kolme niistä säilyi käyttökelpoisena. Kaksi on korjattavissa ja yksi meni riekaleiksi.

Tulin tänään koirilla Särkisentien suunnasta. Päästyämme laavulle lähdimme saman tien heittämään vitosen lenkin Hannun peesissä.

Metsätraktorit olivat möyhentäneet vitosen lenkin. Vettä on tullut taas muutaman päivän ja jälki oli sen mukaista. Koiria ei tunnistanut. Vastaan tuli monta valjakkoa vieraita ruskeasävyisiä koiria. Vastaantulijat eivät kiinnostaneet koiria ollenkaan. Oikein hyvää harjoitusta. Tosin koiria ei varmaan olisi kurakelissä kiinnostanut mikään muukaan.

Kahvit ja makkarat napaan ja sitten ostoksille. Tänään oli marketit taas auki - onneksi sinne ei tarvinnut lähteä kun kauppa tuli meille. Ostin SHSn tarvikevälityksestä hienot koiranruokakupit ja kaulapantatarpeet.

Sunnuntain kruunuksi ajelimme vielä Anskun kanssa peräkkäin takaisin Särkisentien suuntaan minun kärrylle. Päivän saldoksi tuli parikymppiä.