16.1.05
Talviset säät jatkuvat
Lunta vajaa puoli metriä, pakkasta 8
Meillä vaan talvi jatkuu niin kuin pitääkin. Huskyseuran keskustelupalstalla etelän miehet puhuvat lumen puutteesta. Meillä ei ole pulaa lumesta. Palosen metsätie on käynyt kapeaksi. Tiellä ei kannata yrittääkkään kohtaamista autoilla. Penkat ovat jäisiä ja korkeita.
Kun saavuin kääntöpaikalle, niin siellä oli jo ensimmäinen kärry tuupattu hankeen ja seuraavaa hilattiin perässä. Lopulta saimme neljä kärryä ja viisi autoa survottua tien sivuun. Hieman tehtiin lapiollakin töitä, että saimme viimeiset autot riittävän syvälle hankeen.
Lumitöitä kannattaa tehdä, että auton saa syvemmälle.
Lähdimme vauhdilla kuudella reellä kohti laavua. Uusi kilpareki näytti liukkautensa jo ensimmäisellä kilometrillä, kun Karin ja Hannun joukot ohitettiin ja jätettiin kuin seisomaan. Käväisin puomilla kääntymässä ja laavulle tullessani kaikki olivat lähteneet jo pikkulenkin kierrokselle. Vain Hannun huoltoauto oli laavulla. Ansku pääsi näyttämään kuskin taitonsa, kun ajoi auton läpi hangen laavun eteen.
Pikkulenkin taapersin Hannun peesissä. Otimme spurtteja ja tasoittelimme keskivallia. Viimein pääsimme laavulle. Koirien jatkuva tarkkailu häiritsi hieman kahvittelua ja makkaranpaistoa. Olisi kannattanut ottaa kettinki matkaan niin voisi rentoutua kahvin juontiin.
Yhtäkkiä huomasi, että puhelinta ei löydy mistään ja Maukka olisi pitänyt jo hakea kaupungista. Koirat ympäri ja laukalla autolle. Koirat koppeihin ja reki kärryn katolle. Sitten autoon ja pakki päälle. Ja kas kummaa, auto tipahti polanteelta ja siinä oltiin. Ei mitään kiirettä, kun auto ei liiku mihinkään.
Antero tuli ensimmäisenä. Kokeilimme kymmenellä koiralla auton vetoa. Ei vaan irronnut. Onneksi metsästä saapui maastoauto ja hetken päästä perässä omistaja koirilla. Uusi naru kiinni ja Kangoo nousi kuin tyhjää.
Meillä vaan talvi jatkuu niin kuin pitääkin. Huskyseuran keskustelupalstalla etelän miehet puhuvat lumen puutteesta. Meillä ei ole pulaa lumesta. Palosen metsätie on käynyt kapeaksi. Tiellä ei kannata yrittääkkään kohtaamista autoilla. Penkat ovat jäisiä ja korkeita.
Kun saavuin kääntöpaikalle, niin siellä oli jo ensimmäinen kärry tuupattu hankeen ja seuraavaa hilattiin perässä. Lopulta saimme neljä kärryä ja viisi autoa survottua tien sivuun. Hieman tehtiin lapiollakin töitä, että saimme viimeiset autot riittävän syvälle hankeen.
Lumitöitä kannattaa tehdä, että auton saa syvemmälle.
Lähdimme vauhdilla kuudella reellä kohti laavua. Uusi kilpareki näytti liukkautensa jo ensimmäisellä kilometrillä, kun Karin ja Hannun joukot ohitettiin ja jätettiin kuin seisomaan. Käväisin puomilla kääntymässä ja laavulle tullessani kaikki olivat lähteneet jo pikkulenkin kierrokselle. Vain Hannun huoltoauto oli laavulla. Ansku pääsi näyttämään kuskin taitonsa, kun ajoi auton läpi hangen laavun eteen.
Pikkulenkin taapersin Hannun peesissä. Otimme spurtteja ja tasoittelimme keskivallia. Viimein pääsimme laavulle. Koirien jatkuva tarkkailu häiritsi hieman kahvittelua ja makkaranpaistoa. Olisi kannattanut ottaa kettinki matkaan niin voisi rentoutua kahvin juontiin.
Yhtäkkiä huomasi, että puhelinta ei löydy mistään ja Maukka olisi pitänyt jo hakea kaupungista. Koirat ympäri ja laukalla autolle. Koirat koppeihin ja reki kärryn katolle. Sitten autoon ja pakki päälle. Ja kas kummaa, auto tipahti polanteelta ja siinä oltiin. Ei mitään kiirettä, kun auto ei liiku mihinkään.
Antero tuli ensimmäisenä. Kokeilimme kymmenellä koiralla auton vetoa. Ei vaan irronnut. Onneksi metsästä saapui maastoauto ja hetken päästä perässä omistaja koirilla. Uusi naru kiinni ja Kangoo nousi kuin tyhjää.
