ISHS

Lunta sateli päivän mittaan muutaman sentin. Palosen päätie oli linkoomatta ja iso ylämäki nousi juuri ja juuri ylös. Tai ainakin hieman renkaat pyörivät tyhjää ja vauhti hiipui. Laavulle pääsi vaivatta ja auto kärryineen kääntyi pikkasen vekslaamalla. Silti tuntui, että neliveto tarttis saada. Ei pimeässä metsässä viitsisi jäädä jumiin, vaikka puhelimella saa varmasti hinausapua joko kotikylältä tai Tomperin talolta.

Kävin avaamassa uran laavulta aina Särkisentielle eli Lamperila-Itä-Karttulatielle. Viimeinen kolme-neljä kilometriä oli melkoista taaperrusta. Hannun maasturikokeilun jäljet vetivät keulaa puoleensa, vaikka kelkkajälkikin olisi ollut tarjolla. Kerro sitten keulalle, että metri vasemmalla on parempi ura hangen alla. Kävimme kääntymässä kääntöpaikalla, jonne pääsee vielä autolla. Paluukyyti tulikin liukkaammin alkumatkasta. Lopussa kovemmalla uralla laukkaa löytyi alamäissä ja välillä tasasellakin.

Autolla koirat koppeihin. Puro solisi pimeässä. Saa nähdä koska koski jäätyy.