13.2.05

 

Neljällä reellä

Pakkasta neljä lunta puoli metriä

Kävin lauantai-iltana lumikengillä vielä oikaisemassa uraa ja havuttamassa vanhan uran umpeen. Starttasin Susilehdon parkkipaikalta ensimmäisenä. Kari lähti perään. 200 metrin jälkeen uusi ura meni suoraan ja vanha kääntyi oikealle. Minun koirat meni oikeaa reittiä. Kari, joka tuli sata metriä perässä, pyyhkäisi vanhalle uralle. Havutus ei auttanut mitään. Kun pääsin sähkölinjalle pysähdyin odottamaan. Kari meni vauhdilla linjan poikki ja jatkoi vanhaa uraa. Samaa reitti menivät kaikki muutkin vanhasta muistista. Puskukaaret kuulemma olivat kolisseet puihin. Paluumatkalla kaikki jo löysivät uudelle uralle.

Koirat tuntuivat oudon veltoilta. Lammasjärven jälkeen Viima ja Tuuli päättivät, että ei enää metriäkään. Tajaa tulevat valjakot häiritsivät. En viitsinyt huutaa ja melskata, vaan vaihdoin varman Pyryn keulalle ja kaveriksi Nuoskan. Käänsin Vääränsalon tielle uutta kelkkauraa pitkin. Muut menivät suoraan Ryönänkoskelle. Kun takaa ei tullut muita, niin koirat vetivät paremmin. Uusi ura meni suoraan Vääräjärvelle. Jatkossa saattaisi päästä sitäkin kautta. Pitää käydä viikolla joku ilta kiertämässä katsomassa uraa järven puolelta.

Ryönänkoskelle tulin kun kahvi oli lämpenemässä ja letut tuoksuivat. Lettutuokion ja pakollisen makkaran jälkeen lähdimme kotimatkalle. Nyt koirat olivat selvästi piristyneet ja vauhtia riitti koko matkalle.


Rennosti retkivauhtia



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?