ISHS

Isänpäiväajelu alkoi auringon merkeissä. Hölköttelimme laavulta aina Honkamäelle asti. Kävimme kääntöpaikalla pyörähtämässä ja sitten takaisin.

Menomatkalla Kati pyyhkäisi ohi kun järjestelin johtoon koiraa, joka suinkin suostuisi siinä juoksemaan. Kati meni menojaan, kun ihmettelin maahan jääneitä hanskoja. U-käännös ja hanskoja noutamaan. Hanskojen luona taas u-käännös ja innolla Katin perään. Parin kilometrin päässä saimmekin hänet näkyviin. Pysähdyimme odottamaan hetkeksi ja taas perään. Saimme hänet kiinni vähän ennen ylämäkeä. Olisimme pyyhkäiseet varmasti ohikin, vaan Katipa päräytti mopon käyntiin. Hänen koirat vetivät laukalla mäen päälle. Meidän joukko ei siihen enää vastannut. Mäen päällä he kääntyivät oikealle ja me pienen keskustelun jälkeen vasemmalla. Hannu lähti omia reittejä, emmekä häntä nähneet ennen kuin paluumatkalla laavun risteyksessä.

Laavulle tullessa saimme vihdoin Hannun kiinni ja lähdimme hänen perässä vielä vitosen lenkille. Harjoittelimme ohituksia ja ohitettavaksi joutumista. Vauhti ei päätä huimannut, ohituksen sen sijaan onnistuivat hienosti. Ei mitään rähinää ja murinaa. Ohitukset tapahtuivat eleettömästi, mitä nyt hieman piti kiilata. Vinhalla tuntuu olevan tapana aivan nojata ohitettavaan valjakkoon. Hannun koirat eivät ole siitä moksiskaan.



Tossut kuluvat hiekalla. Tälla reissulle kuusi jalkaa sai suojakseen cordura-tossut. Kolme niistä säilyi käyttökelpoisena. Kaksi on korjattavissa ja yksi meni riekaleiksi.