12.12.04
Kaksi viikkoa jouluun -
Pakkasta 5 ja lunta 25
Tänään näimme ihmeen. Tie laavulle oli aurattu. Koko matkan mietin, miten sinne laavulle pääsee, kun viikolla tuli 15 senttiä lisää lunta. Viime viikolla oli vaikeuksia saada auto käännettyä. Moneen vuoteen tietä ei ole aurattu. Muistelen, että vajaa 10 vuotta sitten alueella oli rally-sprintti, jonka takia tietä pidettiin maaliskuulle asti auki. Nyt tie oli auki. Hieno juttu.
Viime vuonna kyselin Kuopion kaupungin metsätoimistolta, etteikö tietä voisi laavulle pitää auki. Metsätoimisto uskoo suksiin. Montaa hiihtäjää tosin en laavulla viime talven nähnyt. En oikeastaan yhtään. Ladun kyllä näin. Ei nykyihmisillä ole enää suksia, joilla uskaltaa maastoon. Omani ovat autotallin katossa. Lumikengät ovat minun arkea. Niillä on tosi hyvä liikkua meidän pusikoissa. Niillä saa myös hyvin tallattua rekiuria. Kelkkaa kun ei ole.
Nelivetokuume etenee. Lean vanhaa Hiacea oli jo vaihdateltu vanhaan nelikkoon. Hannu oli ostanut viikolla kaksi keltaista pörssiä. Halpaa ja hyvää vaan ei ole vielä löytynyt. Paineet ovat kovat.
Maastoon yhdessä jonossa
Kissanhännän vedon jälkeen minä ja Maukka lähdimme avaamaan uraa yhdellä reellä. Muilla oli koirat kuulemma juoksussa, ja nyt ei kuulemma mennä keulalla jne. No me pyyhäsimme ensimmäiset 200 metriä vauhdilla aurattua tietä. Sitten kaarsimme vasemmalle sivu-uralle, jossa joku onnellinen oli käväissyt sateen jälkeen kokeilemassa nelivetoa. Koirille oli tarjolla yksi ura. Siinä oli johdossa vaikeuksia päättää kumpi juoksee kovalla uralla ja kumpi taapertaan hangessa.
Alkukiireen jälkeen vauhti hidastui ja Johanna sai meidät kiinni. Hänen koirille ei kuitenkaan kelvannut keulapaikka, vaikka kahdesti yritimme sitä tarjota. Kolmen kilometrin kahlaamisen jälkeen pääsimme auratulle tielle. Lähdimme vasemmalla muut menivät oikean kautta laavulle. Tarjosimme koirille muutaman kilometrin kiitolaukan ja sitten takaisin. Keli oli komea. Aurinko valaisi puiden latvoja, mutta ei ylettänyt maahan asti.
Koirat ovat ihmeissään, kun joku yrittää ohi.
Pikkujoulu 19.12
Pidetään ensi sunnuntaina pikkujouluajot. Emme tästä sopineet, mutta jospa sovimme nyt tässä verkossa. Minä tuon glögiä ja apumiehille Tallinnan terästeet . Meidän perheessä ainakin kuskia vaihdetaan! Minä olen aina ollut ratissa. Nyt voin tinkiä.
Viikko sitten oli Suomen lippu reessä. Viikon päästä tonttulakki johtajalle!
Talvi tulee väkisin
Tänään näimme ihmeen. Tie laavulle oli aurattu. Koko matkan mietin, miten sinne laavulle pääsee, kun viikolla tuli 15 senttiä lisää lunta. Viime viikolla oli vaikeuksia saada auto käännettyä. Moneen vuoteen tietä ei ole aurattu. Muistelen, että vajaa 10 vuotta sitten alueella oli rally-sprintti, jonka takia tietä pidettiin maaliskuulle asti auki. Nyt tie oli auki. Hieno juttu.
Viime vuonna kyselin Kuopion kaupungin metsätoimistolta, etteikö tietä voisi laavulle pitää auki. Metsätoimisto uskoo suksiin. Montaa hiihtäjää tosin en laavulla viime talven nähnyt. En oikeastaan yhtään. Ladun kyllä näin. Ei nykyihmisillä ole enää suksia, joilla uskaltaa maastoon. Omani ovat autotallin katossa. Lumikengät ovat minun arkea. Niillä on tosi hyvä liikkua meidän pusikoissa. Niillä saa myös hyvin tallattua rekiuria. Kelkkaa kun ei ole.
Nelivetokuume etenee. Lean vanhaa Hiacea oli jo vaihdateltu vanhaan nelikkoon. Hannu oli ostanut viikolla kaksi keltaista pörssiä. Halpaa ja hyvää vaan ei ole vielä löytynyt. Paineet ovat kovat.
Maastoon yhdessä jonossa
Kissanhännän vedon jälkeen minä ja Maukka lähdimme avaamaan uraa yhdellä reellä. Muilla oli koirat kuulemma juoksussa, ja nyt ei kuulemma mennä keulalla jne. No me pyyhäsimme ensimmäiset 200 metriä vauhdilla aurattua tietä. Sitten kaarsimme vasemmalle sivu-uralle, jossa joku onnellinen oli käväissyt sateen jälkeen kokeilemassa nelivetoa. Koirille oli tarjolla yksi ura. Siinä oli johdossa vaikeuksia päättää kumpi juoksee kovalla uralla ja kumpi taapertaan hangessa.
Alkukiireen jälkeen vauhti hidastui ja Johanna sai meidät kiinni. Hänen koirille ei kuitenkaan kelvannut keulapaikka, vaikka kahdesti yritimme sitä tarjota. Kolmen kilometrin kahlaamisen jälkeen pääsimme auratulle tielle. Lähdimme vasemmalla muut menivät oikean kautta laavulle. Tarjosimme koirille muutaman kilometrin kiitolaukan ja sitten takaisin. Keli oli komea. Aurinko valaisi puiden latvoja, mutta ei ylettänyt maahan asti.
Koirat ovat ihmeissään, kun joku yrittää ohi.
Pikkujoulu 19.12
Pidetään ensi sunnuntaina pikkujouluajot. Emme tästä sopineet, mutta jospa sovimme nyt tässä verkossa. Minä tuon glögiä ja apumiehille Tallinnan terästeet . Meidän perheessä ainakin kuskia vaihdetaan! Minä olen aina ollut ratissa. Nyt voin tinkiä.
Viikko sitten oli Suomen lippu reessä. Viikon päästä tonttulakki johtajalle!
Talvi tulee väkisin
