ISHS

Pakkasta 30, lunta 30, kilometrejä vähemmän



Käväsin eilen kiertämässä parikymppiä ja tänään muutaman kilometrin vähemmän.

Muita ei maastossa näkynyt. Nuotiopaikkakin ammotti tyhjyyttä. Pelottaako pikkupakkanen siperialaisten omistajia. Koirathan ovat parhaimmillaan kun mittarit tippuvat alle kahdenkympin. Kolmessakympissä kulkee vielä ihan hyvin.

Kävin molempina päivunä pyörähtämsässä Palosenjärvellä lenkin. Keli järvellä on tosi hyvä. Jään päällä on pikkuisen kovaa lunta. Joka paikkaan pääsee näppärästi. Oli kuin olisi keväällä ajanut. Ehkä pakkanen pakotti paluumatkalle pikemmin.

Viime viikon lämpimät veivät urat surkeaan kuntoon. Metsäteillä on jäistä. Muilta osin on lumesta pulaa. Eilen käväisin kelkkareitillä. Ura oli ajettu tampparilla, mutta kivet paistoivat pahasti läpi. Kelkkailijat ovat saaneet vapaa-ajantoimiston vanhaan tamppariin käyttöoikeuden. Metsänhoitaja Jauhiaisen Sepon mukaan he ajavat urat nyt sekä kaupungin itä että länsipuolella suunnilleen kerran viikossa. Palosen kivikossa tosin tarvittaisin hieman lisää lunta, että urasta voisi saada edes siedettävää. Nyt uralla taiteilu vaati liikaa voimaa ja tarkkailua. En mene sinne ennen kuin saadaan vähän lunta lisää.

Pariin sunnuntaihin en ole ehtinyt Paloselle sen sijaan olen kyllä kiertänyt uria iltaisin. Viime viikonloppu meni Triathonissa. Tapahtuma oli mukava ja saavutin viimeisen sijan kuuden koiran seurueella. Menestys ei ole tärkeintä vaan rehti kilpailu ja uudet urat. Koirille mukavaa vaihtelua juoksennella Karjalan metsissä Palosen sijaan. Edellinen sunnuntai meni autokuumeessa. Nyt on pihassa uusi komea postiauto entisen paloauton vieressä.

Tänään olin Palosella jo yhdeksän jälkeen. Kiersin parikymppiä. Oli kiire kotiin kyytimään AnnaMaijaa ja Paavoa kotiurille. Kun tulin maastosta vaille yksitoista niin ketään ei ollut vielä paikalla. Yhdentoista jälkeen paikalla pyöri jo lähes kolmekymmentä koiraa. Tosin kaikki eivät päässeet liukkauden takia reen eteen. Kati, Hannu ja Antero uskaltautuivat uralle.

Vuosi on alkanut aika hiljaisesti treenien puolesta.
Kävimme silloin ensimmäinen päivä Palosella mutta hiljaista oli. Ajelimme noin 9 km lenkin ja niinhän se hangen pinta oli kova kuten pelkäsimmekin. Laitoimme keulakoirille tossut joka jalkaan eikä tassut kärsineet.
Kati ajeli laavulta aurattua tietä takaisin päin, joten ei paljon voinut puhua yhteisajoista kun muita valjakoita ei näkynyt.

Nyt olemme ajelleet tässä pihalenkeillä kun pari narttua on tullut juoksuun ja niinhän se on aina ollut, että muut seuraavat esimerkkiä ja kohta on kaikki viisi juoksussa.
Viimeviikon lauhat kelit taisi pilata monet urat. Palosella emme ole käyneet pariin viikkoon, mikä lienee siellä tilanne?