ISHS

Piipahdin aamutuimaan Palosella. Vieläkin pääsee. Ei kannata kuitenkaan ihan uusilla muovilla lähteä.

Käväsin illalla kokeilemassa Palosen uria pehmeässä soseessa. Ei oikein kulkenut. Tänä aamuna oli toinen keli. Eilen tehdyt urat vähän haittasivat menoa. Metsäteillä joilla ei ole ajettu koirilla eikä lumilingolla oli oiva ajokeli. Hanki kesti hyvin. Yhdentoista aikaan se rupesi hieman jo pehmiämään. Iltapäivällä lienee taasen huono ajokeli.

Kaikki lingotut tiet ovat ajokelvottomia reellä - jäätä ja hiekkaa. Autolla sen sijaan pääsee hyvin kun malttaa pitää jäätikköosuuksilla vauhdin hiljaisena. Illalla ajelin alueen poikki eikä missään mäessä ollut ongelmia.

Huomenna saattaisi parhaat ajokelit olla jo aamulla. Itse ajattelin startata laavulta 9.30.

Karin koirat rientävät valtavalla loikalla kohti kevättä. Tällä hetkellä näyttää melko pahalta. Vähät lumet saavat kyytiä vesisateessa. Saapa nähdä kuinka käy kahden viikon päästä Karelia Charmissa kun Karin koirat näin vauhdilla painavat mäkeen. Vai saammeko koko kisaa kun vettä on vain luvassa ja lämmintä viikoksi?

Tulimme eilen Muoniosta. Koirat tuli ajettua väsyksiin loistavissa lumioloissa. Tänään ne jäivät lepäämään tarhaan. Oloksen rinteestä mittasimme 140 senttiä lunta. Hieman alempaa ilmatieteenlaitoksen mittaukseen oli saatu arvoksi 100 senttiä pehmeää, upottavaa lunta.

Yllätykseksi laavulla oli parkissa jo monta autoa, kun meidän yhdistelmä turisteli paikalle.
Uusia harrastajia pentukoirineen oli tullut paikalle tutustumaan tähän touhuun.
Pienet huskykoirat näyttävät niin lutusilta, että haluaisi itselleenkin taas muutaman sellaisen.

Ja yllätykset jatkuivat, Johanna kertoi, että paikalle oli tulossa Savon Sanomien toimittajia. Apua, tuliko päälle kaikkein rönttäsimmät toppahousut! Tahtovat vaatteet aina vähän ryvettyä tuolla tarhahommissa, on juottolientä lahkeella tai sitä ihtiään kengän pohjassa. No ei sentään, ihan on kohtuullisen siistit vermeet tälläkertaa.

Minä kokosin neljän koiran valjakon suht nopeasti lähtövalmiiksi, jotta ehdin alta pois kun alkavat kuvaamaan. Koirat lähtivät iloisesti liikkeelle ja suuntasimme seiskan lenkille. Kokeilin minulle uutta rekeä, sellaista liukupohjalla olevaa. Se olikin aivan eri ajettava kuin Paana, joka on minusta helppo ja notkea. Tätä rekeä piti todella ajaa, että se ohjautui mutkissa. Välillä en meinannut pysyä uralla mutta kyllä sen luonteen alkoi jonkun kilometrin jälkeen hoksata.

Vauhdilla tulimme takaisin laavulle, jossa jo toimittajat olivat aloittaneet jutun teon ja kuvaamisen.
Luulin, etten aja näillä neljällä enempää mutta Hannu huuteli, että anna mennä perään kasin lenkki ja kun Lean avustuksella sain valjakon käännettyä, säntäsimme sinne täyttä laukkaa.
Pieniä suunnan hakemisia lukuun ottamatta, kaikkinensa mukava viitisentoista kilsaa tuli ajettua kun kävin vielä yhden kääntöpaikan kiertämässä. Karin kuuden koiran valjakko tuli jossakin vaiheessa vastaan ja kohtaaminen sujui ilman minkäänlaisia ongelmia.

Koirat olivat ihan iloisia kun tulimme auton kupeelle ja hyvä niin, koska ne lähtisivät vielä kerran viitosen kiepsautukselle kymppivaljakkoon ja toimittajat kyytiin. Kuvia ottivat kyllä paljon, saa nähdä millaisia tulee julkaisuun. Niin ja millaisen jutun he kasaavat, toivottavasti saivat mahdollisimman positiivisen kuvan harrastuksestamme.
Toinen toimittajista oli kyllä pukeutunut turhan kevyesti moiseen kyytiin, mutta onneksi meillä oli pari porontaljaa mukana, ettei aivan jäätynyt.

Jos oikein laskin, kaikkiaan liikkeellä oli tänään kuusi tai seitsemän valjakkoa, osa juoksi parissa eri kokoonpanossa.

Kahvilla ja makkaranpaistossa vaihdoimme taas kuulumisia ja kokemuksia. Edessä olisi talviloma, joten nyt olisi päivällä hyvää aikaa ajella kunnon lenkkejä.