4.3.07
Peeärrää
Yllätykseksi laavulla oli parkissa jo monta autoa, kun meidän yhdistelmä turisteli paikalle.
Uusia harrastajia pentukoirineen oli tullut paikalle tutustumaan tähän touhuun.
Pienet huskykoirat näyttävät niin lutusilta, että haluaisi itselleenkin taas muutaman sellaisen.
Ja yllätykset jatkuivat, Johanna kertoi, että paikalle oli tulossa Savon Sanomien toimittajia. Apua, tuliko päälle kaikkein rönttäsimmät toppahousut! Tahtovat vaatteet aina vähän ryvettyä tuolla tarhahommissa, on juottolientä lahkeella tai sitä ihtiään kengän pohjassa. No ei sentään, ihan on kohtuullisen siistit vermeet tälläkertaa.
Minä kokosin neljän koiran valjakon suht nopeasti lähtövalmiiksi, jotta ehdin alta pois kun alkavat kuvaamaan. Koirat lähtivät iloisesti liikkeelle ja suuntasimme seiskan lenkille. Kokeilin minulle uutta rekeä, sellaista liukupohjalla olevaa. Se olikin aivan eri ajettava kuin Paana, joka on minusta helppo ja notkea. Tätä rekeä piti todella ajaa, että se ohjautui mutkissa. Välillä en meinannut pysyä uralla mutta kyllä sen luonteen alkoi jonkun kilometrin jälkeen hoksata.
Vauhdilla tulimme takaisin laavulle, jossa jo toimittajat olivat aloittaneet jutun teon ja kuvaamisen.
Luulin, etten aja näillä neljällä enempää mutta Hannu huuteli, että anna mennä perään kasin lenkki ja kun Lean avustuksella sain valjakon käännettyä, säntäsimme sinne täyttä laukkaa.
Pieniä suunnan hakemisia lukuun ottamatta, kaikkinensa mukava viitisentoista kilsaa tuli ajettua kun kävin vielä yhden kääntöpaikan kiertämässä. Karin kuuden koiran valjakko tuli jossakin vaiheessa vastaan ja kohtaaminen sujui ilman minkäänlaisia ongelmia.
Koirat olivat ihan iloisia kun tulimme auton kupeelle ja hyvä niin, koska ne lähtisivät vielä kerran viitosen kiepsautukselle kymppivaljakkoon ja toimittajat kyytiin. Kuvia ottivat kyllä paljon, saa nähdä millaisia tulee julkaisuun. Niin ja millaisen jutun he kasaavat, toivottavasti saivat mahdollisimman positiivisen kuvan harrastuksestamme.
Toinen toimittajista oli kyllä pukeutunut turhan kevyesti moiseen kyytiin, mutta onneksi meillä oli pari porontaljaa mukana, ettei aivan jäätynyt.
Jos oikein laskin, kaikkiaan liikkeellä oli tänään kuusi tai seitsemän valjakkoa, osa juoksi parissa eri kokoonpanossa.
Kahvilla ja makkaranpaistossa vaihdoimme taas kuulumisia ja kokemuksia. Edessä olisi talviloma, joten nyt olisi päivällä hyvää aikaa ajella kunnon lenkkejä.
Uusia harrastajia pentukoirineen oli tullut paikalle tutustumaan tähän touhuun.
Pienet huskykoirat näyttävät niin lutusilta, että haluaisi itselleenkin taas muutaman sellaisen.
Ja yllätykset jatkuivat, Johanna kertoi, että paikalle oli tulossa Savon Sanomien toimittajia. Apua, tuliko päälle kaikkein rönttäsimmät toppahousut! Tahtovat vaatteet aina vähän ryvettyä tuolla tarhahommissa, on juottolientä lahkeella tai sitä ihtiään kengän pohjassa. No ei sentään, ihan on kohtuullisen siistit vermeet tälläkertaa.
Minä kokosin neljän koiran valjakon suht nopeasti lähtövalmiiksi, jotta ehdin alta pois kun alkavat kuvaamaan. Koirat lähtivät iloisesti liikkeelle ja suuntasimme seiskan lenkille. Kokeilin minulle uutta rekeä, sellaista liukupohjalla olevaa. Se olikin aivan eri ajettava kuin Paana, joka on minusta helppo ja notkea. Tätä rekeä piti todella ajaa, että se ohjautui mutkissa. Välillä en meinannut pysyä uralla mutta kyllä sen luonteen alkoi jonkun kilometrin jälkeen hoksata.
Vauhdilla tulimme takaisin laavulle, jossa jo toimittajat olivat aloittaneet jutun teon ja kuvaamisen.
Luulin, etten aja näillä neljällä enempää mutta Hannu huuteli, että anna mennä perään kasin lenkki ja kun Lean avustuksella sain valjakon käännettyä, säntäsimme sinne täyttä laukkaa.
Pieniä suunnan hakemisia lukuun ottamatta, kaikkinensa mukava viitisentoista kilsaa tuli ajettua kun kävin vielä yhden kääntöpaikan kiertämässä. Karin kuuden koiran valjakko tuli jossakin vaiheessa vastaan ja kohtaaminen sujui ilman minkäänlaisia ongelmia.
Koirat olivat ihan iloisia kun tulimme auton kupeelle ja hyvä niin, koska ne lähtisivät vielä kerran viitosen kiepsautukselle kymppivaljakkoon ja toimittajat kyytiin. Kuvia ottivat kyllä paljon, saa nähdä millaisia tulee julkaisuun. Niin ja millaisen jutun he kasaavat, toivottavasti saivat mahdollisimman positiivisen kuvan harrastuksestamme.
Toinen toimittajista oli kyllä pukeutunut turhan kevyesti moiseen kyytiin, mutta onneksi meillä oli pari porontaljaa mukana, ettei aivan jäätynyt.
Jos oikein laskin, kaikkiaan liikkeellä oli tänään kuusi tai seitsemän valjakkoa, osa juoksi parissa eri kokoonpanossa.
Kahvilla ja makkaranpaistossa vaihdoimme taas kuulumisia ja kokemuksia. Edessä olisi talviloma, joten nyt olisi päivällä hyvää aikaa ajella kunnon lenkkejä.
