ISHS

Kävimme kevään viimeisissä Palosen ajoissa Maukan kanssa heittämässä reilun vitosen lenkin. Muita ei paikalle ilmaantunut. Lumi katoaa silmissä. Vielä eilen tuntui paljon lumisemmalta.

Onneksi perjantaina pääsee Kilpisjärvelle. Siellä on lunta. Ainakin ilmatieteen mukaan pakkasta on tälläkin viikolla ollut joka päivä.



Lumi on loppu!


Tuonne ei kannata reellä mennä.


Puu on kaatunut. Kaupungin miehet ovat käyneet avustamassa kaatoa. Homma näyttää menneen pieleen, kun vessan katon reuna on saanut vaurioita.

Perjantai-iltana lähdimme yöretkellä partiolaisten kanssa. Kuutin vartio teki retken Palosen Naarajärven itäpuoliseen erämaahan. Ajoimme autolla Palosen kämpän puomille, josta pojat jatkoivat jalan. Kamat kasattiin rekeen ja minä pyyhkäsin pienen lisälenkin kautta yöpaikalle. Yövyimme Naarajärven itäpuolella korkean mäen päällä. Paikalta lumi oli sulanut ja olisi kuin ollut kesäretkellä, paitsi paikalle ajeltiin reellä. Matkaa kertyi mutkan kanssa reilu viisi kilometriä. Hiekalla ajettiin muutama sata metriä.

Majoittauduin koirien kanssa tien sivuun kuivalle lumettomalle kankaalle. Koirat yöliinassa ja minä laavussa. Pojat menivät onneksi sadan metrin päähän ison tervaskannon ääreen. Vielä puolen yön aikaan nuotiolta kuului pulinaa. Aamulla selvisi, että viimeinen oli simahtanut viideltä.

Tiistain jälkeen lumet ovat sulaneet huimaa vauhtia. Silloin samalla lenkillä oli hiekkaa vain muutamassa paikassa. Nyt alkaa tuntua että lumet ovat menneet ja kärrykausi alkaa.

Huomenna Palosen ajoissa tuskin nähdään montaakaan rekeä lumella. Itse ajattelin ajaa muovit loppuun.


Joka sää on retkisää! Rekikeli oli paikoitellen hieman nihkeä.


Pojilla oli komeat kantotulet.


Kohti kesää vauhdilla.


Koirat makoilivat ketjussa lumisen uran vieressä.

Eilen iltapäivän päätteeksi Kuura pyöräytti kolme pikkuista pötkylää.




Patukat


Äiti ja patukat

Poikkesin juuri Palosen perukalla pyöräyttämässä lenkin puomilta eteenpäin. Lunta oli vielä riittävästi. Nyt sohjo oli pakkaantunut suhteellisen kovaksi. Vain harvassa kohdassa koirat joutuivat kahlailemaan lumessa. Parikymmentä metriä muutamassa paikassa meni hiekalla. Viime vuonna tämän lenkin ajelin vielä 25.4. Tänä vuonna näyttäisi olevan mahdollisuudet samaan. Itse tosin olen silloin Haltilla.

Täältä sitä tullaan maisemia filmaten.


Kirsin valjakko.


Halon hakkaajat.

Koko talven olemme seuranneet kuusen narinaa. Viime keskiviikkona oli kova tuuli. Kuusi joutui antamaan periksi. Viimeisenä tekonaan kuusi päätti kaatua kohti käymälää. Nyt puu nojaa tiukasti käymälän päällä. Kun viimeiset tukevat oksat antava myöten niin se rojahtaa suoraan käymälän päälle. Toivottavasti kukaan ei ole kopissa silloin. Pitänee laittaa viesti kaupungin miehille niin voivat avustaa puuta viimeiselle matkalle.

Lumi oli raskasta ja märkää. Rohkeimmat vielä kiersivät lenkin pohjamuoveista välittämättä. Laiskemmat tyytyivät makkaran paistoon nuotiolla. Uskoisin lunta riittävän vielä ainakin viikoksi. Ainakin vanhan rikkinäisen reen alle.



Kuusi on kaatumassa.


Noki katsoo laavulle saapunutta uutta urosta hieman tiukalla silmällä.

Talven aikana olen arastellut kelkkareitille poikkeamista. Kelkkailijoiden asenteissa tuntuu olevan jotain vikaa. Muutamat joiden kanssa olen jutellut ovat pitäneet kelkkareittejä tarkoitettuna vain kelkkailijoille. Kanta on melko uskomaton. Ymmärrän että suljettu moottorirata on tarkoitettu vain sen varanneelle ryhmälle, mutta kuinka joku voi kuvitella, että maastoon merkitty ura olisi suljettu kaikilta muilta ryhmiltä. Näin ei ole. Moottorikelkkailureitti määritellään lainsäädännössä tieliikennelain tarkoittamaksi tieksi, jolla ajettaessa on noudatettava tieliikennesääntöjä. Moottorikelkkailureitit on perustettu yleiseen käyttöön ja ne ovat kaikkien liikennöitävissä ilman lupaa tai maksua.

Ministeriövetoinen työryhmä totesi juuri, että kelkoille ei kannata määrätä käyttömaksua urien kunnostamiseksi, koska kelkkoja on niin vähän eikä käyttömaksusta saataisi riittävästi rahaa. Urien kunnostamiseen ja rakentamiseen pitää varata julkista rahaa. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa myös muut käyttäjäryhmät.

Työpaikan kelkkareittisuunnittelijoille olen talven aikana yrittänyt valaista reittien moninaiskäyttöä. Vähitellen he ovat ymmärtäneet, että kun käytämme reittien rakentamisessa yhtenä perusteena luontomatkailun tukemista, niin tämä luontomatkailu voi olla muutakin kuin kelkalla huristelua. Olivat viime viikon ohjausryhmän kokouksessa ottaneet varovaisesti jo kantaakin koiravaljakoiden huomioimisesta reiteillä. Paljon on vielä työtä tehtävä kelkkailijoiden asenteissa. Jokaisen pitäisi muistaa, että virallisella kelkkareitillä on voimassa tieliikennelaki, joka edellyttää mm. muiden käyttäjien huomioimisen ja vauhdin sopeuttamisen valitseviin olosuhteisiin.

Tänään starttasin Palosen kämpän puomilta. Metsätiellä oli vielä lunta. Koirien mielestä liikaakin. Joutuivat kahlailemaan soseessa. Kelkkareitille päästyämme vauhti lisääntyi. Muutamasta kuusikosta puuttui lumi täysin. Kolistelimme vanhalla reellä kivikossa. Melko vauhdikkaasti pääsimme PikkuNaaralle. Rannasta soittelin Hannulle ja kyselin kahvia, mutta olivat juuri lähteneet reissun päälle. Teimme u-käännöksen järvellä ja vauhdilla takaisin päin. Paluumatkalle kiersimme vielä Palosen kelkkareitille Saarisen järvelle asti. Matkaa kertyi noin 25. Hyvää harjoitusta Kilpisjärven reissulle.

Kiersin illalla Palosen pitkän lenkin. Lähdin laavun risteyksestä. Lunta oli riittämiin. Kymmenkunta metriä piti rekeä kallellaan juoksuttaa muovia säästääkseen. Matka oli melkosta sohjossa kahlaamista. Välillä ura kantoi ja välillä mentiin pohjia myöten. Vajaan kahden kympin lenkkiin meni reilu kaksi tuntia. Hyvää harjoitusta Kilpisjärven retkelle.

Lunta kuitenkin piisaa. Perjantaina illalla uudelleen.


Uralla on vielä lunta


Lämmin keli vaatii taukoja.

+ 12, aurinkoa, lunta 30-40 cm
Pakko oli lähteä tarkistamaan minne ne lumet olisivat kadonneet. Viime yönä oli pakkasta. Ainakin piha oli jäässä. Aurinko paistoi koko päivän toimiston ikkunaan. Illalla viiden aikaan olimme Susilehdossa. Ura tuntui kantava heti parkkipaikan vieressä, joten laitoimme koirat kahden reen eteen. Ura oli alkumatkasta pehmeä. Linjalla, jossa ei ole kelkkoja kovin paljon liikkunut, ura petti välillä koirien allakin. Metsätiellä sen sijaan ei ollut mitään ongelmia. Lammasjärven laavun kohdalla ei juuri lunta ollut. Mutta ei siinä ole koko talvenakaan ollut. Sammaleiset kivet ei juuri rekeä naarmuta.

Kävimme kääntämässä Ryönänkosken laavun edessä. Paluumatkan teimme Vääräjärven kautta. Järveltä oli lumi kadonnut ja pinta oli melko pehmeä. Reitti oli vielä ajettava. Järveltä noustessa jouduimme kapuamaan kuusikossa 30 metriä sammalikossa.

Tämän sunnuntain yhteisajot ajettiin pienellä porukalla. Susilehdon parkkipaikalla oltiin vain Hannu ja minä sekä Lea ja Kari. Hanki tuntui aika pehmeältä siinä auringon paisteessa ja vajaan 10 asteen lämmössä. Viime viikonlopusta muistui mieleen ne kivet ja kannot, jotka olivat paljastuneet hangen alta. Siellä metsässä saattaisi olla vieläkin vähemmän tänään lunta ja mikähän liene jäällä tilanne!? Koska paikalla ei ollut näitä huimapäitä, jotka ajavat vaikka pohjamuovit kuoriutuvat alta, päätimme siirtyä laavun risteykseen, josta pääsisi ajelemaan pelkillä metsäautotienurilla.

Lea ja Kari antoi minun ajaa heidän neljällä koiralla, joilla ajoin viime viikonloppunakin. Hannu lähti edellä meidän omilla koirilla.

Keli oli hieno, vaikka kylmempihän olisi koirille parempi. Kävimme kääntämässä linjalla, johon tulee ura järveltä ja vielä pienen pohjukan ja sieltä takas laavulle. Lea ja Kari oli siellä keitelly kahvit ja tulipa sinne muitakin retkeilijöitä kameroiden kanssa, arvelivat pääsevänsä susia kuvaamaan kun oli kuulunut jostain ulvontaa!

Laavulta lähdettyämme Hannu ajeli vielä koko auratun tien, aina paikkaan, jossa könysimme sydäntalvella kuljetuskalustomme kanssa muutamaan otteeseen. Lumi hupenee silmissä ja kohta pääsevät koirat kesälomille. Mutta eiköhän vielä ensi sunnutaina päästä ainakin tämänpäiväisillä urilla ajelemaan.


Ryönänkosken sillan ylitys.


Hannu tulossa.


Ansku tulossa. (Kuvat Kari K)