ISHS

Pakkasta viitisen astetta lunta on 25 senttiä
Tänään pyöräytimme Hannun kanssa kolmella valjakolla 18 kilometrin lenkin. Vaihdoimme aina takana tulleet innokkaat koirat keulille. Kummasti vetohalut katosivat kun koirat pääsivät keulille. Missähän myydään niitä koiria jotka jatkavat samaa vauhtia ohitettuaan kaverit, kun juoksivat niitä kiinni?

Laavulle tullessa laitoimme kahvit tulelle. Kumma että muutama tunti maastossa ja nälkä on vaikka suoraan ruokapöydästä lähdimme. Nyt vaan ei eväitä juuri matkaan tullut.

Laavu on osattu rakentaa nätille paikalle. Joki kiertää laavua. Molemmista ovista näkyy joki. Joki virtaa niin että jäätyminen vaatii pidemmän pakkasjakson. Tänä vuonna sitä ei ole vielä tullut. Laavu rakennettiin Enson tai Ahlströmin herrojen tulipaikaksi hirvestysretkien tueksi. Muutaman vuoden käytön jälkeen se siirtyi kuopiolaisten käyttöön.

Suomalaiseen perinteeseen kuuluu Tapaninajot. Katsoin gookkelilla mitä tapaninajot tarkoittavat. Tässä yksi vastaus "Tapaninpäivää eli 2. joulupäivää vietetään alkuseurakunnan palvelijan Stefanoksen kuoleman muistoksi. Stefanos teki ihmeitä, tunnustekoja ja julisti evankeliumia. Hänet kivitettiin kuoliaaksi. Tapania on myös vietetty hevosmiesten päivänä, mistä on muistona tapaninajelu. Tapaninajelun perinteet juontuvat keskiajalle, jolloin Pyhää Tapania kunnioitettiin hevosten suojeluspyhimyksenä." Lähdettä on vaikea sanoa, kun saman tekstin löysin kahdesta eri paikasta.

Me kuitenkin suoritimme Tapaninajelun kolmen reen voimin. Hannun mukaan paikalla oli syyskauden pienin osallistujamäärä. Perheet ja anopit verottivat koiraväen Tapaninajelua.

Tilasin uuden otsalampun Aries verkkokaupasta (http://www.aries-sportswear.com) . Tarjolla oli valaisinpaketti, jossa oli Silvan 480 pääosa, akku 9Ah, laturi ja kantolaite. Tarvitsin vain lampun ja akun, mutta kun hinta oli 190 ja tarjouksesta 200:lla sai mukaan vielä laturin ja kantoliivit, niin otin koko paketin. Loppujen lopuksi sain samaan rahaan vielä pikalaturin jossa on elektroniikka huolehtii latauksen päättymisestä. Latausaika on vain 6 tuntia. Maksu onnistui näppärästi Visalla ja paketti tuli kahdessa päivässä kotipostiin. Nyt paketin hinta on noussu 230 €. Oli tainnut kauppiaalta unohtunut vanha hinta verkkoon ja korjasi sen saman tien kun tilaukseni tuli.

Käväsin testaamassa valoa Palosella. Tie oli juuri aurattu. Viimeisen kilometrin laavulle sain itse avata. Uutta lunta vajaa 10 cm ja tuiskun kasaamissa kohdissa 20 cm. Kangoo puski hangen läpi kun vauhtia oli riittävästi.

Uusi valo on aivan eri luokkaa mitä vanha nyt jo romukoppaan siirretty vanha. Olisi pitänyt jo aiemmin ostaa uusi. Maailma näytti ensi käytössä aivan toiselta mitä viime viikolla illalla ajellessa. Tosin nyt kuukin paistoi ja toi oman lisänsä.

Takatuupparilla ei mitään asiaa liukkaaseen mäkeen.



Isot miehet painona.



Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.



Vasta pitkällä narulla Kangoo suostui nousemaan mäen päälle.

Nollakeli ja lunta 10-15 senttiä

Olimme vasta tulossa Palosen reunalle, kun Hannu soitti ja ilmoitti, että iso mäki on hiekoitettu ja he ovat sen selvittäneet. Sanoin, että tulemme hetken päästä. Metsätie oli edelleen jäinen. Säätiedotuksessa luvattua lumisadetta ei kuulunut. Pääsimme ison mäen alle kunnialle. Mäen päällä näkyi odottava arvostelukomitea. Lyhyt kiihdytys ja olimme rinteessä. Tänään pääsimme 30 metriä pidemmälle kuin eilen, mutta lopulta vauhti pysähtyi ja renkaat sutivat vain tyhjää. Nyt auto ei kuitenkaan luisunut alaspäin. Kiitos hiekoituksen. Arviointiraati otti kuvia ja seurasi katseella kun hiekotin lisää rinnettä.

Uusi yritys. Auto vaan ei liikkunut eteenpäin yhtään, vaikka monta raavasta miestä työnsi. Yksi oli painona konepellilläkin. Onneksi Hannu oli saanut jälleen yhdeltä vanhalta kaverilta nelivedon lainaan. Pajeron avustamana meidänkin yhdistelmä nousi ylös.

Meillä ajetaan reellä

Huskyseuran keskustelupalstalla kaivattiin aamulla lumitiedoitusta. Meillä on edelleen lunta. Kiersimme 16 kilometrin lenkin. Ainoastaan kolmen kilometrin matkalle olisi kaivannut hieman enemmän lunta. Kivet hioivat toisesta jalaksesta kaiken muovin pois ja sentin verran puutakin. Seiskan lenkilläkin oli lopussa hieman kiviä näkyvissä. Johanna kiersi vitosen lenkin - siellä oli vain muutamassa paikassa jää näkyvissä. Muuten ura oli luminen. Lunta siis piisaa.

Saamme olla tyytyväisiä, kun vielä viikon vesisateen jälkeenkin lunta on tarjolla. Vielä kun tuon mäen hiekoittaisivat niin että minunkin kärryllä siitä pääsisi ylös.

Nyt on edessä pakkasta ja lisää lunta. Meillä on ainakin valkoinen joulu!

Huonojen kelien välttämiseksi Hannu on asentanut rekeen isot etupyörät.


Kohta mennään.


Lunta ei ole paljoa mutta riittävästi.


Lenkki ohi. Nyt on niin pimeää että yhdeltä päivällä pitää käyttää salamaa.

Koko viikon on ollut lämmintä ja vettäkin on sadellut aika paljon. Meidän pihassa on vielä hyvin lunta, joten sitä on varmaan myös Palosella. Ajattelin poiketa laavulla. Sillalta oikealle oleva ura olisi varmasti vielä luminen.

Metsätiet olivat jäisiä. Kävin kokeilemassa isoa mäkeä. Auto jäi kiinni ja lopulta tulimme takaperin mäkeä alas jarrut lukossa. Kärry poikittain tielle ja koko paketti sekaisin. Siitä sitten ihmettelimme toisen autoilijan kanssa kuinka saadaan auto ja kärry luistinradaksi muuttuneesta mäestä pois. Aikamme kikkailimme ja kaivoimme hiekkaa lumen alta. Lopulta sain auton ja kärryn alas mäestä. Saman tien ajelin takaisin kotiin. Koirat olivat ihmeissään automatkasta. Suurella innolla lähdimme liikkeelle ja hetken päästä tulimme takaisin ilman rekiretkeä.

Huomenna uudelleen. Huomiseksi on luvattu lunta, jospa se vähentäisi liukkautta. Hiekkaa joka tapauksessa kannattaa matkaan ottaa. Ja rautalapio.

Piipahdin laavulla. Joku oli onnistunut metsästyksessä, jonkun otuksen veret oli laskettu Hannun koirien kettinkipaikalle. Kovasti kiinnosti sessejä.

Laskettelimme kaksikymppiä vesisateessa. Pimeää oli. Kaksi lamppua päällä eikä keulaa näkynyt. Ensi viikolla käyn Hesassa. Pitää poiketa suunnistajan kaupassa hakemassa kunnon valo.

Pakkasta 5 ja lunta 25



Tänään näimme ihmeen. Tie laavulle oli aurattu. Koko matkan mietin, miten sinne laavulle pääsee, kun viikolla tuli 15 senttiä lisää lunta. Viime viikolla oli vaikeuksia saada auto käännettyä. Moneen vuoteen tietä ei ole aurattu. Muistelen, että vajaa 10 vuotta sitten alueella oli rally-sprintti, jonka takia tietä pidettiin maaliskuulle asti auki. Nyt tie oli auki. Hieno juttu.

Viime vuonna kyselin Kuopion kaupungin metsätoimistolta, etteikö tietä voisi laavulle pitää auki. Metsätoimisto uskoo suksiin. Montaa hiihtäjää tosin en laavulla viime talven nähnyt. En oikeastaan yhtään. Ladun kyllä näin. Ei nykyihmisillä ole enää suksia, joilla uskaltaa maastoon. Omani ovat autotallin katossa. Lumikengät ovat minun arkea. Niillä on tosi hyvä liikkua meidän pusikoissa. Niillä saa myös hyvin tallattua rekiuria. Kelkkaa kun ei ole.

Nelivetokuume etenee. Lean vanhaa Hiacea oli jo vaihdateltu vanhaan nelikkoon. Hannu oli ostanut viikolla kaksi keltaista pörssiä. Halpaa ja hyvää vaan ei ole vielä löytynyt. Paineet ovat kovat.

Maastoon yhdessä jonossa

Kissanhännän vedon jälkeen minä ja Maukka lähdimme avaamaan uraa yhdellä reellä. Muilla oli koirat kuulemma juoksussa, ja nyt ei kuulemma mennä keulalla jne. No me pyyhäsimme ensimmäiset 200 metriä vauhdilla aurattua tietä. Sitten kaarsimme vasemmalle sivu-uralle, jossa joku onnellinen oli käväissyt sateen jälkeen kokeilemassa nelivetoa. Koirille oli tarjolla yksi ura. Siinä oli johdossa vaikeuksia päättää kumpi juoksee kovalla uralla ja kumpi taapertaan hangessa.

Alkukiireen jälkeen vauhti hidastui ja Johanna sai meidät kiinni. Hänen koirille ei kuitenkaan kelvannut keulapaikka, vaikka kahdesti yritimme sitä tarjota. Kolmen kilometrin kahlaamisen jälkeen pääsimme auratulle tielle. Lähdimme vasemmalla muut menivät oikean kautta laavulle. Tarjosimme koirille muutaman kilometrin kiitolaukan ja sitten takaisin. Keli oli komea. Aurinko valaisi puiden latvoja, mutta ei ylettänyt maahan asti.

Koirat ovat ihmeissään, kun joku yrittää ohi.



Pikkujoulu 19.12

Pidetään ensi sunnuntaina pikkujouluajot. Emme tästä sopineet, mutta jospa sovimme nyt tässä verkossa. Minä tuon glögiä ja apumiehille Tallinnan terästeet . Meidän perheessä ainakin kuskia vaihdetaan! Minä olen aina ollut ratissa. Nyt voin tinkiä.

Viikko sitten oli Suomen lippu reessä. Viikon päästä tonttulakki johtajalle!

Talvi tulee väkisin

Lauantaiaamuna, lehteä hakiessa, piti oikein ihmetellä, miten hienolta näytti kun puut olivat paksun lumen peitossa. Ajateltiin kävästä rannassa katsomassa, joko sinne uskaltais tehdä kelkalla ajouria. Vois viikollakin tehdä hiukan pidemmän iltalenkin koirilla. Nyt pihasta on päässyt tekemään parin kolmen kilometrin pyrähdyksiä. Jäätä oli, ainakin rantoja pitkin kairallessa, viitisentoista senttiä.

Timo koirana



Perjantai-iltapäivällä oli meiltäkin Hannu valjakolla Palosen lenkeillä, mutta eivät olleet sattuneet samoille urille Kimmon kanssa. Iloisesti oli meidänkin koirat tehneet töitä pakkasella.

Sunnuntaina sitten ajoin minäkin vitosen lenkin. Hannu ajoi ensin n. seitsemän kilsaa ja varikolla vaihdettiin ja minä jatkoin. Lämmin keli vaikutti, ettei vauhti ollut huimaa, mutta tasaisesti edettiin ilman pysähdyksiä. Koirat ei ota aina tosissaan minun käskyjä, kun Hannu on ajanut niillä enemmän ja muutenkin pitänyt niille "oppitunteja".

Eilen Itsenäisyyspäivänä oltiin liput liehuen mukana. Tarkoituksena oli ajaa tuttuja ajouria, mutta tullessamme tapasimme vakiourilla miehiä, jotka kertoivat alueella olevan hirvenhaukkukokeen parillakin koiralla. Parasta vaihtaa suuntaa, ettei satu mitään. Hetken mietittyämme avasimme metsäautotien, jossa takaisin pääsee samaa uraa pitkin. Valjakkomme saivat kohtaamis- ja ohitusharjoitusta. Minä ajoin tuon perän ja hiukan jännitti kuudella koiralla. Meno maistui koirille ja varsinkin jos joutui hetkeksi pysähtymään, uutta intoa löytyi. Sain valjakon pysymään paikoillaan käskyillä ja kun seisoin koko painollani jarrun päällä. Välillä kynnettiin pätkä jarrulla uraa kun edellä menevä valjakko jatkoi matkaa tai hävisi mutkan taa. Onneksi ei tarvinnut selvitellä liinoja kertaakaan, vaan koirat pysyivät ruodussa. Lumiankkuri oli ainakin vielä maanantaina hyödytön. En tiedä miten on nyt kun tuli lisää lunta.

Kylläpä tuo pidempi viikonloppu vilahti ja minun kun piti tehdä suursiivous!

Ansku

Pienellä mutta sitäkin laadukkaammalla joukolla kokoonnuimme juhlistamaan Suomen 87 vuotissyntymäpäivää. Juhla-ajelua varten jyräsimme Hannun laina-autolla urat uljaaseen kuntoon renkaita perässä vetäen. Samalla saimme rikottua sateen kovettaman hangen. Eipähän pääse terävä hanki rikkomaan koirien jalkoja.

Nelivetokoeajelu vahvisti miesväen käsitystä uuden auton tarpeesta. Sekä etu että takavedolla jää helposti kärryineen kiinni. Tosin pojat kertoivat viime vuonna Kuhmossa, että nelivedolla jää hieman syvemmälle ja lujemmin kiinni.

Itsenäisyyden kunniaksi nostimme liput tankoon ja ajelimme reilun kympin lenkin pienessä pakkaskelissä.

Laavussa oli tarjolla nuotiokahvit ja palaset arpajaisista voitettua taatelikakkua.


Tampparilla saatiin aukaistua hyvät urat.



Suomen lippu tankoon ennen ajoa.



Lähdön tunnelmaa



Sinivalkoisin siivin.

Tänään oli koirista kaikki veto pois. Keli oli nollassa ja ilma oli kostea. Eilisen päivän lennokas meno oli vain muisto. Taapersimme pari kymppiä. Loppumatkasta vauhti kiihtyi, kun tulimme uralle, jota muut olivat ajaneet. "Ajetaan ne kiinni," hihkaisin koirille. Pari kilometriä uskoivatkin saavansa muut kiinni. Sitten olimmekin jo laavulla.

Nyt lunta riittää niin, että voisi huoletta vaihtaa parempaankin rekeen. Lumiankkuri sen sijaan ei saa vielä mitään otetta. Koirat saivat aikaiseksi sotkun keulan yhtäkkiä pysähdyttyä. Koetteli hermoja selvitellä, kun porukka ei meinannut paikallaan pysyä. Metsätieltä ei löydy edes puita, joihin voisi koukun kiinnittää tai sitaista sieppausnarun ympäri.

Laavulla oli puusepän porukka perinteisellä itsenäisyyspäivän retkellä. Matkassa oli sinivalkoinen kynttilä, lyhty ja viiniä. Päivällä erehtyivät.

Huomenna on itsenäisyysajot kello 12. Suomen lippu ja suuret kunniamerkit.

Juomaa tytöille heti lenkin päälle.

Joulukuisena päivänä valoa on niukasti keskipäivälläkin. Joki on vielä auki laavun kohdalla.



Maailma on musta-valkoinen.